Hyvinvoiva äiti = hyvinvoiva lapsi, perhe ja parisuhde

Tänä äitienpäivänä haluan kaiken juhlahumun keskellä avata hieman ajatuksiani äitiydestä, vanhemmuudesta ja hyvinvoinnista. Sillä riittävä hyvinvoinnin tila on mielestäni edellytys sille, että äitiydestä ja vanhemmuudesta selviää ylipäätään jollain tavalla ”järjissään”. Lisäksi sellaiseen äitiin, joka haluaa voida hyvin ja pyrkii aktiivisesti edistämään omaa hyvinvointiaan, liitetään usein ajatuksia itsekkyydestä tai huonosta vanhemmuudesta. Tämä aiheuttaa ainakin allekirjoittaneessa kovasti kuohuntaa, minkä vuoksi koen tärkeänä avata aiheen tiimoilta keskustelua. Tämän vuoksi haluan ensi kertaa jättää blogin kommenttiosion auki. Sana on vapaa ja vaihdan kanssasi mieluusti ajatuksia. <3

Ennen kuin minusta tuli äiti ajattelin omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtimisen olevan itsestään selvyys, jota pyrkisin edistämään kaikin tavoin, vaikka vauva taloon syntyykin. Näin jälkikäteen ajateltuna ajatus on ollut inhimillinen, mutta aivan uskomattoman naiivi. Sillä enhän minä millään muotoa voinut ymmärtää sitä järisyttävää kokonaisvaltaista muutosta, mitä vauvan syntymä aikaansaa itsessä, parisuhteessa ja ylipäätään koko arjessa. En myöskään kyennyt millään muotoa oikeasti valmistautumaan siihen, mitä arki vain sylissä, rinnalla, liikkuvissa vaunuissa tai kantoliinassa nukkuvan vauvan kanssa on. Tai sitä, miten vauva rauhoittuisi vain syliin ja rinnalle eikä huolisikaan tuttia tai tuttipulloa. Tai siihen, että vauva ei suostuisikaan nukkumaan pinnasängyssä, vaan haluaisi myös viettää yöt minussa kiinni.

Kukaan vanhempi ei voi etukäteen tietää, millainen vauva perheeseen on syntymässä. Joskus vauva on aikuisten kuvaamana ”helppo” ja tyytyväinen, jolloin uudenlainen arki ei välttämättä kuormita vanhempia kuin satunnaisesti. Omalla kohdallani uusi arki oli yhtä aikaa ihanaa, onnellista ja rakkauden täyteistä, mutta myös aikamoinen shokki ajoittain kovin itkuisen ja minussa iholla kiinni viihtyvän vauvan kanssa. Ja kun tilanne ei helpottanut viikoissa tai parissa kuukaudessakaan, olo oli ajoittain lähes epätoivoinen. Minulla oli olo, että jouduin luopumaan itsestäni, omista tarpeistani ja toiveistani uudenlaista arkea ja vanhemmuutta koskien. Olin, elin ja hengitin elämää hetkellisesti vain äitiyden roolista käsin kovin tarvitsevalle vauvalleni ja tilanne täytyi vain jollain tapaa pystyä hyväksymään.

Tällaisessa tilanteessa on kovin masentavaa ryhtyä vertailemaan omaa vauva-arkea jonkun toisen vauva-arjen kanssa. Ja vaikka kuinka ymmärtäisi vertailun olevan turhaa ja tarpeetonta, sitä tekee siitä huolimatta. Äitiyteen liittyy nimittäin myös aivan valtaisan hormonimyrsykyn lisäksi sellainen tunteiden kirjo, johon valmistautuminen etukäteen lienee kohtuullisen mahdotonta. Nämä tunteet voivat yhden tunnin sisään risteillä tyytyväisyydestä ja ilon ja onnen kyyneleistä suruun, murheisiin, kiukkuun ja ahdistukseen – ja aivan kaikkeen tältä väliltä.

Kun sitten tällaiseen elämäntilanteeseen ja edellä kuvatun kaltaiseen vauva-arkeen joku kysyy: ”Ai miten niin et ehdi kokata kaikkea itse tai jaksa treenata?” liikutaan hyvin herkällä maaperällä. Tällöin somen kuvavirta treenaavista pienten vauvojen äideistä, täydellisen hyvin palautuneista vartaloista, siististä kodista, tyytyväisistä vauvoista, huolitellusta ulkonäöstä tai omin kätösin valmistetuista vauvan soseista eivät useinkaan inspiroi, vaan päin vastoin ahdistavat ja masentavat.

Mutta etenkin tällaisen vauva-arjen keskellä (puhumattakaan niistä kuuluisista ruuhkavuosista) olisi erityisen tärkeää sallia itselleen aikaa irti vauvasta, aikaa syödä rauhassa ja riittävästi, aikaa käydä rauhassa suihkussa ja laittautua, aikaa nähdä välillä myös ystäviä ja aikaa liikkua siten kuin mieli ja keho juuri sillä hetkellä kaipaavat ja tarvitsevat. Tärkeää olisi oivaltaa, että sinun hyvinvoivan äitiyden ei tarvitse näyttää samalta kuin kaverin tai sometutun. Omaa hyvinvointia voi ja pitää edistää myös raskaan vauva- ja pikkulapsiarjen keskellä säännöllisesti, mutta sen voi tehdä itselle ja omaan arkeen sopivin keinoin ja tavoin.

Haluan jakaa sinulle, joka olet ehkä samankaltaisessa elämäntilanteessa, omat vinkkini siihen, miten omaa hyvinvointia voi lempein keinoin edistää, vaikka arki oman vauvan tai lapsen kanssa olisi kovin intensiivistä. Jaathan matalalla kynnyksellä myös omia vinkkejäsi kommentteihin! <3

• Lakkaa vertailemasta omaa äitiyttäsi, valintojasi, päätöksiäsi, tapojasi ja arkeasi toisen äidin omiin. Sinä olet itsesi ja oman lapsesi paras asiantuntija. Luota vaistoihisi ja tee rohkeasti valintoja, jotka tuntuvat sinusta oikeilta.
• Hyvän äidin tai hyvinvoivan vauvan mittari ei ole täysimetys, tutittomuus, luomuruoka, itse tehdyt soseet, vauva nukkui heräämättä pinnasängyssä -yöt tai vauvan yllä olevat merkkivaatteet.
• Mitä enemmän kykenet suhtautumaan päiviisi go with the flow -mantralla, sitä vähemmän kohtaat pettymyksiä, jos omat odotukset tai tavoitteet eivät syystä tai toisesta täyttyisikään.
• Opettele myös toteuttamaan asioita enemmän go with the flow -asenteella. Jos lapsi nukkuukin hyvin, älä jää odottelemaan heräämistä, vaan käy sillä aikaa suihkussa, siivoa, syö, katso Netflixiä, venyttele, jumppaa, meikkaa, soita ystävälle. Lapsi kyllä ilmoittaa ollessaan hereillä. Itse olen tuhlannut lukemattoman määrän omaa aikaani siihen, että olen vakaasti uskonut vauvan heräävän ihan näillä näppäimillä ja jäänyt odottelemaan sitä ajatellen ”en kuitenkaan ehdi aloittaa/tehdä mitään”. Ja voi miten paljon asioita olisin näinä hetkinä saanut tehtyä tai ihan vain oltua rauhassa sohvalla!
• Ota päiväunet yhtä aikaa lapsen kanssa. Hyvin nukkuneena jaksat paremmin ja olet vähemmän itkuisempi.
• Pyri varaamaan kaappeihin helppoja, mutta terveellisiä ja riittävän energiapitoisia välipaloja ja ruokia. Itselle toimivat äitiyslomalla hyvin erilaiset puurot, leipä, pähkinät, karjalanpiirakka, riisikakut, välipala- ja proteiinipatukat, jogurtit ja rahkat, marjat ja hedelmät. Lounaaksi voi syödä hyvin vaikkapa valmisruokaa – paljon parempi kuin jättää syömättä ruoka kokonaan kiireen tai ajanpuutteen vuoksi.
• Syö silloin kun on nälkä. Jos imetä (ja vaikka et imettäisikään), kulutat valtavan määrän energiaa. Uskalla syödä riittävästi.
• Vaunulenkit tai kehon liikuttaminen muilla itselle mieluisilla tavoilla tukevat synnytyksestä palautumista, omaa jaksamista, mielen hyvinvointia ja helpottavat mahdollista palautumiseen liittyvää kehoahdistusta, sillä saat kehoasi liikuttamalla kokemuksia siitä, mihin kehosi pystyy sen sijaan, miltä se tällä hetkellä näyttää.
• Pyydä rohkeasti apua silloin, kun oikeasti tarvitset tai vain kaipaat sitä. Sinun ei tarvitse pärjätä ja selviytyä kaikesta yksin. Mikäli puoliso tai isovanhemmat eivät ole läsnä tai syystä tai toisesta apuna riittävästi, apua voi hakea ilmaiseksi/hyvin pienellä budjetilla mm. oman kotikaupungin seurakunnan tai MLL:n lastenhoitoavun kautta.

Lähes kaikesta tähän blogitekstiin liittyvästä voisi kirjoittaa melkeinpä oman postauksen, niin paljon olisi itsellä aiheeseen liittyen vielä ajatuksia ja sanottavaa! Mutta tähän on tällä erää hyvä lopettaa. Nyt haluan toivottaa ihanaa ja ennen kaikkea hyvinvoivaa äitienpäivää jokaiselle äidille, isoäidille, äitipuolelle, sijaisäidille, vara-äidille, äidiksi tulevalle, äidiksi itsensä kokevalle ja jokaiselle äidiksi haluavalle! Muistathan, että sinulla on oikeus huolehtia itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi, eikä se tee sinusta itsekästä tai huonoa vanhempaa. Päinvastoin: hyvinvoiva äiti tarkoittaa hyvinvoivaa lasta, perhettä ja parisuhdetta!