Treenaa mieli kesäkuntoon!

Toukokuun alku on koittanut ja moni kesäkunnosta haaveileva on todennäköisesti jo useamman kuukauden tehnyt jonkinlaisia peliliikkeitä ruoan ja/tai liikkumisen saralla saavuttaakseen kesäkunnon. Usein kesäkunnolla tavoitellaan pienempää kehon rasvaprosenttia ja suurempaa lihasmassaa ja -erottuvuutta. Moni pyrkii kesäkunnon tavoittelulla myös rantakuntoon. Toisin sanoen näiden kausikuntojen tarkoituksena on pyrkimys näyttää hyvältä mahdollisimman vähäisissä vaatteissa ja minimoida omaan kehoon liittyviä epävarmuustekijöitä ja ahdistusta.

Tässä kohtaa täytyy kuitenkin olla rehellinen: itse en valmentajana edusta tai valmenna kesäkuntoon tähtäävällä otteella laisinkaan. Olen kuullut lukemattomia kertoja hyvin tiukkaa ruokavaliota ja treeniohjelmaa noudattavien suusta lausahduksia siitä, miten juhannukseen lasketaan päiviä ja jopa tunteja, koska sitten saa vihdoin syödä ja juoda. Haaveillaan oluesta ja grillimakkarasta ja jäätelöstä. Puhutaan kaiholla siitä, kuinka sitten ei tarvitse enää kiristellä ja kieltäytyä kaikesta. Ja tässä tämä nurinkurisuus piileekin: pyrkimys terveisiin elintapoihin on ilman muuta hyvä, mutta liika ehdottomuus ja mustavalkoinen ajattelutapa ajaa monet syömään ja kuluttamaan alkoholia kaksin käsin silloin, kun siihen vihdoin antaa itselleen luvan. Usein tästä seuraakin kierre, jossa syksyllä ahdistutaan muuttuneesta kehosta ja pyritään pääsemään kertyneistä kiloista jälleen eroon.

Tällaisella ajattelulla, jossa hyvinvointiin suhtaudutaan kieltävästi, rajoittavasti, kovin mustavalkoisesti ja joko-tai ajatuksin ei edistetä sinun kykyäsi luoda itsellesi ja arkeesi kestäviä ja toimivia tapoja voida hyvin. Sellaisia tapoja, jotka kestävät todellista elämää: iloa, juhlia, arkea, stressiä, väsymystä, työkuormitusta, huolia ja murheita. Sillä vasta silloin, kun sinä opit joustamaan, priorisoimaan ja organisoimaan arkeasi sekä kuuntelemaan paremmin mielesi ja kehosi tarpeita, pystyt edistämään niin mielesi kuin kehosi hyvinvointia myös arjen ja elämän myllerrysten keskellä. Tällöin uutta elämää ja ryhtiliikettä ei tarvitsisi aloittaa aina maanantaisin ja pyhien jälkeen. Kuulostaa ainakin minun korvaan aika mahtavalta, vai mitä tuumaat?

Näistä syistä en yksinkertaisesti suostu enkä halua valmentaa sinua kesäkuntoon. Koska minä haluan, että pysyt tasapainoisessa ja hyvinvoivassa kunnossa vuodenajasta riippumatta. Mutta tästä huolimatta haluan antaa sinulle muutaman vinkin siihen, miten voit välttyä valtamedian dieettiuutisoinnilta ja houkutuksilta tarttua ihmeitä lupaaviin pikadieetteihin. Haluan, että tänä vuonna otat tavoitteeksesi treenata mielesi niin tiukkaan kesäkuntoon, että pystyt vastustamaan kaikkia sellaisia ratkaisuja, jotka eivät tee sinulle hyvää! Ja nämä vinkit tulevat tässä:

  • Sovi itsesi kanssa, että tänä kesänä yksikään ruoka, herkku tai juoma ei ole toista pahempi, kielletympi, terveellisempi tai epäterveellisempi. Pyri siis olemaan arvottamatta ruokaa tai ruoka-aineita millään tavalla.
  • Salli itsesi syödä silloin, kun on nälkä. Mikäli nälkäsignaalisi menevät helteistä sekaisin ja nälän tunne häviää herkästi, pyri silti ylläpitämään tasaista 4-6 aterian syömisrytmiä. Aseta tarvittaessa puhelimeen muistutus tai päätä etukäteen päivääsi sopivat ruoka-ajat.
  • Ylläpidä jonkinlaista liikettä, puuhastelua, liikkumista tai harrastusta myös lomalla. Lomaliikkumisen ei tarvitse olla HIIT-treeni tai kuntosalilla hikoilemista, vaan se voi tarkoittaa vaikkapa ruohon leikkuuta, mattojen pesuja, ulkoleikkejä lasten kanssa tai halkojen hakkuuta mökillä. Kehosi on luotu liikkumaan. Ylläpitämällä arjen hyötyliikuntaa autat kehoasi ylläpitämään mm. normaalia ruoansulatusta ja vireystilaa, mikä taas edesauttaa voimavarojesi säilymistä ja edistää mielen hyvinvointia.
  • Oli kehosi minkä näköinen tai kuntoinen hyvänsä, olet oikeutettu käyttämään juuri sellaisia vaatteita ja uima-asuja kuin haluat. Sinulla on yhtä suuri oikeus oleilla rannalla tai uimahallissa bikineissä tai hihattomassa kesämekossa juhannuksena kuin kenellä tahansa muulla.
  • Anna kaikille kehoille (myös omallesi) kehorauha. Tarkastele, onko sinulla taipumusta mollata tai kritisoida omaa tai toisten kehoa. Puutu negatiiviseen kehopuheeseen ja toisten kehojen arvosteluun. Kukaan ei hyödy siitä, että ringissä puristellaan vatsamakkaraa ja kauhistellaan itsekurin puutetta tai syötyjen ruokien määrää.
  • Mikäli huomaat kehosi tai syötyjen ruokien tai juomien tuottavan ahdistusta ja halua kompensoida niitä jollakin tavalla, pysähdy ahdistuksen tunteen äärelle ennen kuin toimit. Tunnista tunteen taustalla olevat ajatukset ja uskomukset ja erittele niistä syntyvät tunteet. Kyseenalaista näitä ajatuksia ja uskomuksia: pitävätkö ne oikeasti paikkansa? Mielellä on uskomattoman suuri voima saada sinut uskomaan määrän valheellisia ajatuksia. Haasta siis niitä rohkeasti!
  • Suuntaa ajatuksesi ja huomiosi siihen, mihin kaikkeen kehosi pystyy. Mitkä ovat sellaisia asioita, mitä arvostat itsessäsi ja kehossasi? Niiden ei tarvitse liittyä ulkonäköön millään tavalla. Tätä voit ehdottaa myös niille vatsamakkaroita puristeleville ystäville tai sukulaisille. Suuntaa huomiota hyvään.
  • Hoida mieltäsi sinulle sopivin tavoin: kirjoita päiväkirjaa, juttele ystävän kanssa, nauti hyvästä ruoasta tai herkuista, käy kävelyllä luonnossa, kuuntele lempimusiikkia, meditoi tai venyttele, pulahda uimaan luonnonvesiin, sauno, käy elokuvissa, piirrä, maalaa, leivo tai kokkaa. Tee asioita, jotka tuottavat sinulle iloa ja nautintoa!

Näitä vinkkejä aion myös itse toteuttaa tänä kesänä ahkerasti ja todella toivon, että niistä voi olla apua ja iloa myös sinulle. Lähdetään tähän kesään yhdessä vahvemmin mielin!

Mikä meni pieleen?

Jos olet aikaisemmin yrittänyt toteuttaa jonkinlaista elämäntapamuutosta, laihduttaa tai jollakin tavalla muokata kehoasi, niin haluaisin kysyä sinulta, miten onnistuit? Pääsitkö tavoitteeseesi suunnitellusti vai jouduitko kenties yrittämään muutosta useamman kerran ennen onnistumista? Vai kävikö sinulle niin (kuten useimmille meistä käy), että yritit, mutta syystä tai toisesta et saavuttanut tavoitteitasi?

Väitän, että jokainen meistä tuntee jonkun, joka on joskus laihduttanut, parhaillaan laihduttaa tai koettaa jollakin tapaa muokata omaa kehoaan. Tyytymättömyys itseen tai omaan kehoon on kasvanut tänä päivänä räjähdysmäisen suureksi. Ihminen vertaa itseään toisiin ja pyrkii sopeutumaan joukkoon. Tälle on luontainen tarve, joka osittain pohjaa selviytymisvaistoon. Sosiaalinen media mahdollistaa meille paljon hyvää, mutta myös alustan kiusaamiselle, syrjinnälle, kehovihalle ja vertailulle. Vaikka teoriassa tietäisit, miten epäaito sosiaalinen median muokattu ja filtteröity kuvakavalkadi on, voi siihen tunnetasolla olla hyvin hankala tehdä rajanvetoa. Vaikka järki ymmärtäisikin kuvan olevan muokattu, saattaa se silti vedota tunteisiimme ja tarpeisiimme olla hyväksytty toisten silmissä ja vertailua tapahtuu tahtomattakin.

Jos tunnistit, että aiemmat yrityksesi muuttaa elintapojasi parempaan eivät ole onnistuneet, pysähdytääs hetkeksi tämän teeman äärelle. Haluan kertoa ensin sinulle muutaman erilaisen esimerkin omasta historiastani. Jos olet seurannut minua Instagramissa saatat ehkä tietää, että oma taustani on seilannut pitkän matkan hyvinvoinnin ääripäistä nykyiseen tasapainoon. Käytännössä olen ollut ylipainoinen, anorektinen, ortorektinen ja koukussa erilaisiin dieetteihin ja lihasten muokkaukseen tähtääviin ohjelmiin. Koko tätä värikästä aikaa seurasi tiiviisti ajatukset ja uskomukset siitä, että kehoni on jollain tapaa vääränlainen.

Mikä omalla matkallani sitten meni pieleen? Monikin asia. Ja ajattelin jakaa ne kanssasi. Ehkä omat esimerkkini voisivat jollakin tavalla olla hyödyksi sinulle, jotta ymmärtäisit, mikä omalla matkallasi on saattanut olla pysyvien muutosten tiellä ja mihin sinun jatkossa tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Noniin, here we go:

  1. Dieetille ryhtyminen, kun ainut motivaatio muutoksen tekemiselle on saada erilainen keho. Tämä on ollut suurin ja tärkein syyni hyvin monelle epäonnistumiselle. Nimittäin mikäli muutokseen ei ole mitään muuta itseä sisäisesti motivoivaa tekijää kuin muokata kehon ulkomuotoa, päädymme nopeasti tyytymättömyyden ja epäonnistumisten tunteiden kehään. Keho muuttuu hitaasti eikä yksikään pikadieetti anna vielä sellaisia tuloksia, mitä siltä usein lähdemme hakemaan. Lopputulos: koet epäonnistuneesi ja palaat vanhoihin tapoihisi ja tottumuksiisi.
  2. Teet liian monta isoa muutosta samanaikaisesti. Usein erilaiset dieetit ja kehon muokkaukseen tähtäävät ohjelmat laittavat monta hyvinvoinnin palikkaa ”kuntoon” samaan aikaan: ruokavalio saattaa muuttua radikaalisti, liikunnan määrä viikkotasolla moninkertaistua, liikunnan intensiteetti nousta totutusta. Monen elimistö saattaa mennä uusista ja itselle oudoista ruoka-aineista sekaisin tai keho mennä liikunnan rajusta määrästä ja kasvaneesta intensiteetistä aivan jumiin, minkä vuoksi palautuminen ja unen laatu hetkellisesti heikentyvät. Lopputulos: mikäli hölläystä ja aikaa elimistön tottumiselle ei anneta riittävästi, palautuminen jää vajaaksi eikä kehitystä yksinkertaisesti tapahdu toivotulla tavalla. Koet jälleen epäonnistuneesi.
  3. Motivaation ja dieetin alkuvaiheen innostuksessa unohdat, mikä toimii juuri sinulle ja sinun arkeesi. Massavalmennukset valmentavat aina massoja, eivät sinua yksilönä. Ne eivät mitenkään pysty huomioimaan sitä, millainen tyyppi sinä olet, mitä sinä tarvitset, mikä toimii juuri sinulle ja sinun tai perheesi arkeesi parhaiten. Lopputulos: lopulta arkesi, vapaa-aikasi, työsi tai perheesi vaatimukset ajavat dieetin rakenteiden ja vaatimusten ohi ja hiljalleen palaat vanhoihin tapoihisi ja tottumuksiisi.
  4. Et kiinnitä huomiota itsetuntemuksen, tunnesäätelyn, stressin- ja arjenhallinnan taitoihin, vaan keskityt täysillä muuttamaan liikunta- ja ruokavaliotottumuksiasi. Moni dieetti tai hyvinvoinnin kohentamiseen tähtäävä valmennus sisältää tietoa riittävän nukkumisen tärkeydestä, palautumisen merkityksestä sekä oikeanlaisesta ”mindsetistä” muutokselle. Usein ohjeet jäävät kuitenkin tasolle: ”Huolehdi, että nukut vähintään 8 tuntia unta joka yö, venyttelet ja teet kehonhuoltoa sekä pidät kirkkaasti tavoitteesi mielessä!” Ne eivät kuitenkaan kerro sitä, että miten pitää toimia, kun stressaa, ahdistaa, töissä deadlinet puskevat päälle, lapset valvottavat öisin, koti on kaaos, ystävän huolet painavat mieltä tai itsen ja oman ajan priorisoiminen arjessa ylipäätään tuntuu vaikealta. Lopputulos: arjen ja elämän muut velvollisuudet vievät aikaasi ja huomiotasi dieetin ohi. Koet jälleen epäonnistuneesi.

Huomaatko listassa toistuvan kaavan – tai ainakin kovin samankaltaiset lopputulokset? Olen itse läpikäynyt jokaisen yllä olevan kohdan ja väitän, että vähintäänkin osa niistä on tuttuja myös sinulle, mikäli olet aiemmin epäonnistunut tavoitteidesi saavuttamisessa. Miksi me (itseni mukaan lukien) sitten niin kovin usein silti ostamme näitä massavalmennuksia, vaikka olisimme aiemmin epäonnistuneet niiden kanssa – jopa useita kertoja? Kun olen tätä omalta kohdaltani pohtinut, päädyin seuraavaan lopputulemaan: ne ovat halpoja, ne ovat houkuttelevia, ne tarjoavat helpon ja konkreettisen ratkaisun psyykkiseen pahaan oloon ja niitä edustaa ja markkinoi usein sellaiset vartalot, joita itse kovin kipeästi kaipaa.

Itse en saavuttanut yhdenkään massavalmennuksen avulla kaipaamiani tuloksia, vaikka läpikävin niitä ennen omien lasteni syntymää, jolloin arjessa oli huomattavasti enemmän aikaa ja resursseja keskittyä vain itseen. Ja usko pois, punnitsin parsakaalitkin grammalleen (mikä on mielestäni nyt ajateltuna aivan järjetöntä toimintaa).

Nämä omat kokemukset saivat minut kiinnostumaan hyvinvoinnista uusin silmin ja lopulta opiskelemaan ja työllistymään tälle alalle. Minun missioni valmentajana on tarjota sinulle ja sinun arkeesi yksilöityjä toimintatapoja, joita toteutetaan askel kerrallaan samalla mielen hyvinvoinnin taitoja tukien. Sillä en vain itse jaksa enää uskoa siihen, että tuolla perinteisellä oravanpyörällä saataisiin aikaiseksi oikeasti kestäviä tuloksia. Mitä mieltä itse olet?

Mitä pysyvä elämäntapamuutos oikeasti vaatii?

Moni tavoittelee pysyvää muutosta tehdessään omassa arjessa erilaisia tekoja hyvinvointinsa eteen. Usein nämä teot käsittävät konkreettisesti muutoksia ruokavaliossa ja/tai liikunnan määrässä. Jotkut tekevät muutoksia omatoimisesti, mutta useimmat kaipaavat tähän tueksi jonkinlaista dieettiä, valmennusta tai muuta ohjelmaa. Harmillisesti nämä hyvinvointialan tarjoamat menetelmät eivät usein anna tähän sellaisia työkaluja, joilla saataisiin aikaiseksi pysyviä muutoksia.

Poikkeuksia varmasti on, mutta yleisesti ottaen dieettikulttuurin on tarkoituksena tehdä rahaa sillä, että asiakas palaa yhä uudelleen ostamaan uuden valmennuksen. Se, millä asiakas saadaan tähän koukkuun on tarjota valmennus, jota noudattamalla saadaan kyllä aikaiseksi tuloksia, mutta keinot ovat usein sellaisia, ettei niitä pystytä varsinaisen valmennuksen jälkeen kovin kauaa ylläpitämään siellä omassa arjessa. Kun hiljalleen sitten palataan takaisin niihin vanhoihin tapoihin ja tottumuksiin, alkaa oma olo ja keho ahdistaa ja mieli kaivata jälleen uutta valmennusta, johon tarttua. Ja kas – kierre on valmis.

Mikäli toiveenasi on tällä kertaa tehdä oikeasti pysyvä elämäntapamuutos sinulle sopivin keinoin, jatka lukemista. Ennen minkäänlaisen elämäntapamuutoksen tekemistä tulisi pysähtyä aivan aluksi selventämään itselleen vastaus kolmeen kysymykseen: mitä, miksi ja miten.

MITÄ? Usko pois, tämä ei ole ollenkaan niin yksinkertaista kuin voisi aluksi kuvitella! Aivan ensimmäiseksi on hyvä selventää itselleen, mitä itse asiassa haluaa tavoitella, ovatko tavoitteet realistisia ja miten niitä mitataan. Mikäli tavoitteena on saada mahdollisimman nopea, kymmenien kilojen painonpudotus ja mahtua samoihin farkkuihin kuin 10 vuotta sitten, on tavoitetta syytä tarkastella kriittisellä otteella. Onko se järkevä? Onko se oikeasti hyvinvointiani lisäävä? Onko tärkeämpää pudottaa mahdollisimman paljon painoa vai keskittyä lisäämään omaa psyykkistä hyvinvointia ja voimavaroja? Onko onnistumisen mittarina vain paino tai sentit vai onko yhtä hyvä onnistumisen mittari esimerkiksi vähemmän stressaantunut ja ahdistunut mieli tai lisääntynyt yöuni?

MIKSI? Ennen elämäntapamuutoksen (eli pysyvien, hyvinvointiasi lisäävien tekojen) tekemistä sinun täytyy löytää oikeasti sinua motivoiva syy muutoksen tekemiselle. Näiden syiden tulee olla henkilökohtaisia. Elämäntapamuutosta ei tehdä kestävästi siksi, että kumppanisi toivoo sinun laihduttavan tai koet kehosi olevan vääränlainen yhteiskunnallisten normien vuoksi. Tällöin syy muutokselle ei lähde sinun omista tarpeista ja toiveista, vaan ympäröivän yhteiskunnan ja muiden ihmisten. Kirjaa siis itsellesi selkeät tavoitteet siitä, mitä haluat saavuttaa elämäntapamuutoksella. Tällainen syy voisi esimerkiksi olla: haluan pysyä terveenä ja aktiivisena, jotta pystyn eläkkeellä matkustelemaan, haluan pystyä leikkimään ja temmeltämään lasten kanssa tai haluan kävellä portaat hengästymättä hikeen saakka.

Nämä omat, henkilökohtaiset syyt ja niistä muodostetut tavoitteet toimivat myös kannustajinasi silloin, kun elämäntapamuutoksen tielle tulee arki: huonosti nukutut yöt, stressi, kiire ja väsymys. Palaamalla omiin miksi-tekijöihin autat itseäsi jaksamaan vaikeiden aikojen yli.

MITEN? Muutosten tekeminen vaatii aina aikaa, arjen hallintaa, voimavaroja sekä kykyä priorisoida ja johtaa itseä. Nämä kaikki ovat elementtejä, jotka on oltava kunnossa, jotta sinulle ja arkeen muodostuu ylipäätään jonkinlainen pohja muutoksen tekemiselle. Voimavarat voivat toki olla vähissä ennen muutoksen tekemistä, mutta ne usein lisääntyvät hyvinvoinnin kokonaisvaltaisen kohenemisen myötä lähes itsestään. Selkeällä suunnittelulla vähennät stressiä, selkeytät omaa toimintaasi ja annat itsellesi muutenkin paremmat mahdollisuudet saavuttaa asetetut tavoitteet. Hyvä ensimmäinen askel voisi olla ajankäytön seurannan toteuttaminen. Näin pääset paremmin kartalle siitä, mihin aika vuorokaudessa oikeasti kuluu ja mihin sitä todellisuudessa haluaisit käyttää.

Näihin kysymyksiin vastaamalla annat itsellesi jo huikean paljon paremmat lähtökohdat pysyvän elämäntapamuutoksen toteuttamiseen. Millainen tahansa muutos arkeen tulisi aina tehdä sinun ITSESI takia. Jos olet aiemmin yrittänyt tehdä pysyviä muutoksia siinä onnistumatta, todennäköisesti jokin yllä olevista kohdista ei vain ole läpikäyty tarpeen vaatimalla tavalla tai olet yrittänyt muuttaa liikaa asioita kerralla sellaisin tavoin, jotka eivät ole sopineet juuri sinulle ja sinun arkeesi.

Ja se ei ole katastrofi. Sinua ei ole tuomittu epäonnistumaan. Sinussa ei ole vikaa.

Muistuta itseäsi tänään siitä, että olet kaiken hyvän arvoinen. Ja jos haluat, istahda alas ja vastaa itsellesi kysymyksiin: mitä, miksi ja miten?

Mielekäs muutos – voiko se oikeasti toimia?

Dieettikulttuuri on opettanut meidät siihen, että hyvinvointia kuuluu edistää kurinpalautuksen avulla. Tähän sisältyy ajatus siitä, että hyvinvointiin liittyy tietynlaisia sääntöjä ja että näiden sääntöjen rikkomisesta seuraa jonkinlaista ikävää ja ei-toivottua. Esimerkkinä tästä toimii loistavasti dieettikulttuurin perusajatus siitä, että ruoat jaotellaan sallittuihin ja kiellettyihin ja että jälkimmäiseen sortumalla seurauksena on lihominen.

Dieettikulttuuri vetoaa markkinoinnissaan epätoivoisten ihmisten tunteisiin. Tässä on isketty todelliseen kultasuoneen, sillä kukapa meistä ei haluaisi eroon omasta kehoahdistuksesta ja mahdollisista ylimääräisistä kiloista mahdollisimman helposti, nopeasti ja vaivattomasti?

On sanomattakin selvää, että liian tiukkaa ja rajoittavaa dieettiä vain harva jaksaa ylläpitää kovin montaa viikkoa. Puhumattakaan siitä, että tällainen dieetti opettaisi meille sitä, miten oppisimme syömään ja liikkumaan tasapainoisesti myös dieetin jälkeen! Olen itse läpikäynyt elämässäni lukuisia dieettejä saamatta yhdestäkään niistä irti sellaisia tapoja tai tottumuksia, joita pystyisin tai haluaisin noudattaa pitkäaikaisesti omassa arjessani.

Tästä päästäänkin dieettikulttuurin nerokkuuteen: se kertoo meille kaiken tarvittavan siitä, mitä tarvitset painonpudotukseen neljässä viikossa. Mutta se jättää kertomatta sinulle, miten sovellat tietoa ja oppimaasi omaan arkeen niin, että esimerkiksi dieetillä pudotettujen kilojen ylläpitäminen onnistuisi. Sen sijaan se myy sinulle uuden dieetin, johon on uskomattoman helppoa tarttua silloin, kun ahdistus takaisin hiipivistä kiloista on voimakkaimmillaan.

Itse en kannata enää millään mittarilla dieettien noudattamista, mikäli toiveissa on päästä eroon kehoahdistuksesta, oppia pitämään omasta kehostaan, syödä terveellisemmin, liikkua säännöllisemmin tai pudottaa hieman painoa. Oman valmennusfilosofiani mukaan muutoksia arkeen voi nimittäin tehdä niin paljon mielekkäämmilläkin tavoilla, jotka ovat kaiken lisäksi lempeitä.

Moni kuitenkin epäilee näiden lempeiden ja mielekkäiden tapojen toimivuutta. Uskoisin, että tässä ollaan hyvin samankaltaisen ilmiön äärellä kuin silloin, kun ihminen vertaa mielessään rauhallisen kävelylenkin ja HIIT-treenin eroja: happihyppely ei saa meidän mielissämme samankaltaista arvostusta kuin sykkeet korviin saakka nostava hikitreeni. Uskomme, että kovalla treenillä kulutamme enemmän kaloreita, minkä johdosta laihdumme tehokkaammin ja nopeammin kuin rauhallisella kävelylenkillä. On totta, että kovatehoinen treeni kuluttaa enemmän sitä tehdessä kuin rauhallinen, matalasykkeinen kävely. Mutta raju treeni vaatii keholtamme kävelyä enemmän niin energiaa, lihasvoimaa, nopeutta kuin reaktiokykyä sekä rutkasti enemmän aikaa treenikertojen väliin, jotta kehomme ehtii palautua treenin aiheuttamasta kuormituksesta. Lisäksi väsyneenä, stressaantuneena tai kuormittuneena HIIT-treenin kimppuun on kovin vaikea, jos ei jopa mahdoton lähteä. Kävelylenkille kehosi taas on lähes aina vastaanottavainen, sen voi toteuttaa päivittäin ja sen avulla voi useimmissa tapauksissa helpottaa mm. väsymystä ja stressiä.

Vertauskuvallisesti kyseessä on siis kovin samankaltainen ilmiö. Kun ryhdymme rajoittamaan äkkiä syömistämme ja liikkumaan moninkertaisesti aiempaan verrattuna, vaadimme keholtamme ja mieleltämme aiempaa enemmän, jolloin kuormituskäyrä pomppaa pilviin. Pienemmillä, lempeämmillä ja asteittain etenevillä muutoksilla voisimme kuitenkin päästä samaan – ellei jopa parempaan – lopputulokseen. Se kuitenkin vaatii meiltä enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä ja usein ulkopuolisen valmentajan apua.

Kumpaa tapaa sinä pystyisit ylläpitämään helpommin ja säännöllisemmin esimerkiksi vuoden ajan? Tai vaikkapa 10 vuotta? Entäpä kumman tavan avulla uskoisit saavuttavasi oikeasti niitä pysyviä tuloksia?

Ihanaa sunnuntai-illan jatkoa!

Facebook
Instagram