Avainsana: hyvinvointi

Julkaistu

Mitä hyötyä on kehoyhteyden vahvistamisesta ja vinkit sen vahvistamiseen

Stressi ja kuormittava arki aikaansaavat herkästi sellaisen tilan, jossa suoritamme mielen sisäisiä vaatimuksia, täytämme muiden ihmisten tarpeita ja rastitamme to do -listalta kohtia toisensa jälkeen. Tällaiselle tilalle on olemassa monenlaisia tunnistettavia termejä, kuten ruuhkavuodet tai arjen oravanpyörä. Pitkään ja liian kuormittavana jatkuessaan ne voivat herkästi johtaa korkean toimintakyvyn ahdistukseen, masennukseen tai uupumukseen saakka. Yhteistä näille kaikille on, että yhteys omaan kehoon ja sen tarpeisiin on hämärtynyt. Tällöin elämme kovin irrallaan omasta kehostamme emmekä enää välttämättä osaa tunnistaa tai kunnioittaa sen viestejä, vaan yksinkertaisesti sivuutamme ne tyystin.

Syitä kehon viestien sivuuttamiselle voi olla monenlaisia. Monesti suorittamiseen taipuvaisille ihmisille tyypillinen tapa toimia on painaa eteenpäin huolimatta siitä, jaksaisiko keho ottaa enää yhtäkään askelta. Kehoyhteyden menettäminen ei myöskään tapahdu hetkessä, vaan irtautuminen tapahtuu monesti useiden vuosien toiminnan seurauksena. Kun kehoyhteyttä halutaan palauttaa ja vahvistaa, vaaditaan tähänkin prosessiin aikaa, lempeyttä ja rutkasti toistoja.

Kehoyhteydestä puhuttaessa ei voida olla puhumatta samaan hengenvetoon kehon ja mielen yhteydestä. Ihmiskeho on siitä uskomaton kokonaisuus, että keho ja mieli toimivat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Käytännössä tämä näkyy siten, että kun mieleemme hiipii erilaisia ajatuksia, ne nostattavat meissä erilaisia tunteita ja tunteet taas näkyvät kehossamme erilaisina reaktioina. Hyvänä esimerkkinä voisi toimia tällainen monille hyvin tyypillinen ajatus: ”olen lihava”. Tällainen ajatus nostattaa meissä herkästi ahdistuksen, surun, häpeän tai inhon tunteita. Nämä tunteet tuntuvat kehossa: rintakehää voi puristaa, vatsa olla kipeä, kurkussa voi tuntua palan tunne, kädet voivat puristua nyrkkiin tai lihakset eri puolella kehoa jännittyä.

Kun yhteys omaan kehoon on kadoksissa, on meidän kovin vaikeaa kuunnella kehomme perustarpeita: nälkää, janoa, levon ja unen tarvetta, vessahätää, liikkeen tarvetta, hoivan tai läheisyyden kaipuuta. Ja kuten ehkä jo tässä kohtaa arvaat, näiden perustarpeiden kuuntelemisella ja niihin vastaamisella on merkittävä yhteys hyvinvointiimme, jaksamiseemme, työkykyymme, ihmissuhteisiimme ja erilaisten sairauksien kehittymiseen eli terveyteemme. Tämän vuoksi on yksinkertaisesti viisasta olla kiinnostunut siitä, mitä kehosi erilaiset viestit oikeastaan tarkoittavat ja miten niihin voisi paremmin opetella vastaamaan.

Muutaman yksinkertaisen harjoituksen avulla pääset kehoyhteyden vahvistamisessa hyvään alkuun:

  • Pohdi, miltä nälkä ja jano tuntuvat kehossasi. Jos et tunnista kovin hyvin nälkää ja janoa, mieti miten ne heijastuvat toimintakykyysi. Kärsitkö esimerkiksi keskittymisvaikeuksista, aivosumusta, työmuistin heikkoudesta, aikaansaamattomuudesta, vetämättömästä olosta tai heikotuksesta?
  • Pyri vastaamaan nälkään ja janoon mahdollisimman nopeasti lykkäämättä niitä tuonnemmaksi. Sama koskee vessahätää: käy vessassa heti, kun koet sille oikeasti tarvetta.
  • Pohdi, miten liikkeen ja levon tarve heijastelevat kehoosi. Näkyykö esimerkiksi liikkeen tarve vireystason laskuna, levottomana olona, asennon vaihtamisen tarpeena tai vaikeutena istua aloillaan?
  • Tarkkaile säännöllisesti sydämen sykettä ja hengitystäsi. Onko hengityksesi pinnallista ja nopeaa vai rauhallista ja syvää? Mistä ne kertovat sinulle?
  • Skannaa kehoasi säännöllisesti: miltä eri kehon osissa tuntuu? Ovatko hartiasi jännittyneet, särkeekö päätä, tuntuuko jossakin kipua tai särkyä? Huomioi myös sellaiset kehon osat, joissa olo tuntuu hyvältä tai mukavalta. Voisitko esimerkiksi hengittämisen avulla siirtää tätä hyvää tunnetta myös muualle kehoon?

Kehosi on äärimmäisen viisas. Se tietää, mitä se tarvitsisi toimiakseen kunnolla ja voidakseen hyvin. Vaalimalla kehoasi ja yhteyttä siihen pidät huolta arvokkaimmasta ja pitkäaikaisemmasta elämänkumppanistasi – sinusta itsestäsi. <3

Julkaistu

Herkkä vai erityisen herkkä?

Olen jo jonkin aikaa halunnut kirjoittaa tästä aiheesta. Suurin syy tähän on se, että oivalsin jokin aikaa sitten omaavani itsessäni paljon erityisherkän ihmisen piirteitä ja tämä jollain tavalla räjäytti koko tajuntani. Olen koko elämäni ajan kuvaillut itseäni sanoilla ”kiltti, herkkä ja empaattinen”. Olen aina tiennyt ja tunnistanut itsessäni olevaa herkkyyttä. Se on näkynyt omassa elämässäni etenkin isojen tunteiden (niin hyvien kuin huonojen) läsnäolona. Ja kun tunnen, tunnen isosti. Olen aina ollut herkkä aistimaan toisten ihmisten tunteita ja mukautumaan niihin, jopa ennakoimaan niitä. Saan herkästi itseni asettumaan samaan mielentilaan toisen kanssa ja eläydyn muutenkin vahvasti muiden tunteisiin.

Tämä eläytymiskyky käsittää myös monia muita elämän osa-alueita, kuten kulttuuria, musiikkia ja taidetta. Kosketun, liikutun ja itken herkästi esimerkiksi elokuvissa, konserteissa tai erilaisten näytösten aikana. Vaikka olen yltiösosiaalinen luonne enkä koe kuormittuvani sosiaalisista tilanteista, olen ollut usein ympäristöissä, joiden aistiärsykkeet ovat saaneet minut sietämättömän ahdistuksen valtaan. Tällaisia ovat esimerkiksi liian ahtaat, kuumat ja meluisat paikat, kuten ihmismassan keskellä ahtaassa tilassa keikan kuunteleminen. Näistä kokemuksista moni on päätynyt paniikkikohtaukseen ja poistumiseen tilanteesta. Moni aistimus ylipäätään on itselle liikaa silloin, kun olen väsynyt tai stressaantunut. Olen aina aistinut isosti ja vahvasti.

Kuvalähde: Brighter Spaces -artikkelista

Mitä erityisherkkyys siis on? Erityisherkkä ihminen havainnoi ympäristöään herkästi ja käsittelee tietoa syvällisesti. Erityisherkän mieli pohtii havaintoja monesta näkökulmasta ja yhdistää niitä aikaisempaan tietotaitoon yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Erityisherkkä ihminen kuormittuu liiallisista aistimuksista tai samanaikaisista tapahtumista. Osin tähän voi vaikuttaa erityisherkällä oleva kyky aistia, liikuttua, eläytyä ja tuntea syvästi ja voimakkaasti. Erityisherkällä ihmisellä ei ole muita ihmisiä paremmat tai herkemmät aistit, hänen hermostonsa on vain virittynyt aistimaan herkemmin. Erityisherkkyys ei ole diagnoosi, vamma, häiriö tai sairaus, vaan pikemminkin ihmisessä oleva ominaisuus, persoonallisuuden piirre. (Lähde: erityisherkat.fi).

Mikäli tunnistat itsessäsi erityisherkän piirteitä, voit halutessasi tehdä lyhyen, englanninkielisen testin täällä. Tein testin itsekin ja sain tulokseksi 22 pistettä. Testin mukaan >14 pistettä kertoo suuresta todennäköisyydestä sille, että olet erityisherkkä ihminen. Mikään testi ei tokikaan voi antaa kiistatonta tulosta etenkään kun perusteena on itsearviointi. Mutta ymmärrystä ja sanoja omalle reagoinnille ja sisäiselle maailmalle se aivan varmasti tarjoaa.

Jollain tavalla oloni on tämän erityisherkkyyden havaitsemisen ja toteamisen jälkeen kumman rauhallinen. Olen aina hävennyt ja nolostellut sitä, että olen niin hemmetin herkkä. Kun aina se itku tulee siellä, missä ei tarvitsisi tulla (kuten vaikkapa vakuutusyhtiö If:in mainoksissa taannoin). Olen pohtinut lukemattomia kertoja, miksi reagoin tilanteisiin, tunteisiin ja aistimuksiin niin vahvasti. Miksi kaiken pitää tuntua niin valtavan isosti. Nyt sain ikään kuin enemmän ymmärrystä ja sanoja sille, miksi tunnen niin kuin tunnen, miksi olen tällainen kuin olen. Ja että ennen kaikkea kaikki tämä on normaalia ja koskettaa monia muitakin ihmisiä – arviolta noin joka viidettä suomalaista (lähde: erityisherkat.fi).

Minulle erityisherkkyys on haasteidensa lisäksi aivan valtava voimavara. Väitän, että herkkyyteni ansiosta olen saanut kohdata ja kokea elämässäni paljon sellaista, mistä muuten olisin jäänyt paitsi. Vaikka erityisherkkyys ajoittain kuormittaa, se on myös tekijä, joka tekee minusta minut. Ja tästä en aio tuntea mitään muuta kuin hemmetisti ylpeyttä!

Julkaistu

Irti kahlitsevasta epäonnistumisen pelosta

Olen viettänyt suurimman osan elämästäni peläten epäonnistumista. Se on pelottanut niin hirmuisesti, että se on estänyt minua pyrkimästä kohti omia unelmia. Kun epäonnistumista pelkää, alkaa herkästi välttelemään tilanteita, joissa on pienikin mahdollisuus mokata. Tällöin tulee ikään kuin huomaamatta eläneeksi elämää jatkuvalla mukavuusalueella, jossa ei tarvitse kohdata vaikeita tunteita tai sietää epävarmuutta. Mukavuusalueella ihminen kokee pitelevänsä lankoja visusti omissa käsissään. Mukavuusalueella omataan tietoa, ymmärrystä ja osaamista, jolloin kaikenlainen tekeminen on helppoa ja mutkatonta. Me ihmiset tarvitsemme mukavuusaluetta elämäämme säännöllisesti, siinä ei itsessään ole mitään väärää. Mutta mikäli olemme mukavuusalueella jatkuvasti, emme opi emmekä kehity. Ja tämä taas herkästi on suurin syy sille, että omat unelmat tuntuvat kovin kaukaisilta ja saavuttamattomilta.

Jos tunnistat itsessäsi piirteitä siitä, että sinun on vaikea epäonnistua ja että tämä pelko jollakin tavalla kahlitsee sinua, et ole tuntemustesi kanssa yksin. Epäonnistumisen pelko voi juontaa juurensa monenlaisista syistä. Siihen kietoutuu vaikeutta sietää ja käsitellä negatiivisia tunteita (kuten ahdistusta, häpeää ja surua) ja lisäksi se on vahvasti kytköksissä itsetuntoon ja minäkuvaan. Myös yhteiskunta ja sosiaalinen media korostavat ja nostavat esiin onnistujatarinoita. On paljon helpompaa tehdä somepostaus suuresta onnistumisen hetkestä kuin kymmenistä epäonnistumisista ennen sitä. Sen vuoksi epäonnistumisen pelosta irti pyristeleminen ei ole aivan niin yksinkertaista, että hoetaan peilin edessä mantraa ja sen jälkeen mikään ei enää pelota.

Puhun varmasti lähes kyllästymiseen saakka niin valmennuksissani kuin Instagramin puolella (@mielipuuhissa) tunnetaitojen merkityksestä hyvinvoinnissa. Mutta tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että niillä todella on aivan valtava vaikutus kovin monenlaisiin hyvinvoinnin haasteisiin. Siksipä ensimmäinen askel kahlitsevasta epäonnistumisen pelosta irrottautumiseen onkin opetella tulemaan sinuiksi ahdistuksen, surun, häpeän ja pelon tunteiden kanssa. Ei mikään helppo juttu ja vaatii rutkasti aikaa, lempeyttä, kärsivällisyyttä ja toistoja. Mutta ilman näiden tunteiden parempaa käsittelemistä ei epäonnistumisen pelon taklaaminenkaan onnistu.

Toinen askel on siinä oivalluksessa, että epäonnistuminen ei tee sinusta epäonnistujaa. Se ei siis ole millään tavalla kytköksissä siihen, miten taitava, lahjakas, hyväksyttävä, arvokas tai pätevä ihminen olet. Epäonnistuminen ei siis määritä sinua ihmisenä. Se ei liity oikeastaan mitenkään muutoin sinuun kuin siten, että mokaaminen on normaalia, luonnollista ja sen vuoksi osa ihmisyyttä. Jokainen meistä epäonnistuu joskus.

Epäonnistumiseen liittyy valtavasti negatiivisia mielikuvia. Sen ajatellaan usein olevan jotenkin noloa ja sellaista, josta täytyy visusti vaieta. Epäonnistumisista ei puhuta ystävien kesken tai työpaikan kahvihuoneissa. Mutta niistä voidaan kyllä osoitetaan tarvittaessa syyttävällä sormella. Kolmas askel liittyykin yleiseen mokakulttuurin muutokseen, jossa jokaisella meistä on vastuu. Moka on lahja. Mokaamalla me voimme oppia. Mokaaminen kuuluu osaksi onnistumisen ja kasvun prosessia. Usein vasta mokaamalla oikein isosti ja kunnolla, voimme saavuttaa suuria asioita.

Kaikenlaisista epäonnistumisista tulisi puhua nykyistä avoimemmin ja kannustavammin, ei häpeillen ja syytellen. Kun jokainen meistä uskaltaisi tuoda rohkeammin esiin niin pieniä kuin isoja epäonnistumisia, vähenee myös pelko epäonnistua kuin itsestään. Oma pelkoni epäonnistua on vähentynyt roimasti edellä mainituilla askelilla. Olen myös alkanut jakaa jatkuvasti enemmän epäonnistumisen kokemuksia läheisten ja ystävieni kanssa. Nämä keskustelut ovat olleet oivalluttavia ja opettaneet, ettei epäonnistumisessa oikeastaan ole yhtään mitään sellaista, mitä tarvitsisi hävetä.

Kun pääsin irti epäonnistumisen pelon kahleista, uskalsin 11 vuoden odottelun jälkeen ryhtyä yrittäjäksi. Edelleen on jaksoja, jolloin pelko epäonnistua voimistuu niin, että tekee mieli heittää hanskat tiskiin. Sen sijaan, että oikeasti heittäisin hanskat tiskiin, annan tunteiden tulla ja juttelen niistä jonkun kanssa, hengittelen ja nukun yön yli. Usein seuraava päivä on jo helpompi. Epäonnistuminen saa jännittää ja pelottaa, mutta mikäli se estää sinua pyrkimästä kohti omia unelmia, sitä vastaan kannattaa ehdottomasti taistella. Juju on siinä, että ei luovuta, vaikka välillä pelottaisi, jännittäisi ja ahdistaisikin.

Miten sinä suhtaudut epäonnistumisiin?

Julkaistu

Lempeästi eroon miellyttämisestä

Tämä aihe on sellainen, josta voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan. Sen nimi voisi olla ”Mestarimiellyttäjän suorituspäiväkirja”. Se kiteyttäisi kovin lahjakkaasti kaiken sen, mikä omassa hyvinvoinnissani on menneisyydessä ollut pahemman kerran pielessä. Onneksi niistä ajoista on aikaa ja nykyisin olen oppinut (kantapään kautta) asettamaan rajoja ja pitelemään niistä kiinni itseäni ja hyvinvointiani suojellakseni.

Kuitenkin kaikesta kokemastani ja nykyisestä ammattitaidostani huolimatta minäkin olen vain ihminen. Joskus huomaan yhä, että on olemassa tilanteita tai ihmisiä, joiden edessä huomaan olevani yllättävän aseeton pitämään kiinni rajoistani. Yksinkertaisimmillaan tilanne voi tulla vastaan työelämässä, jolloin ei:n sanominen onkin yhtäkkiä kovin haastavaa ja äkkiä huomaan hukkuvani töihin. Tai ihmissuhteessa, jossa antaa toisen kohdella itseä huonosti kerta toisensa jälkeen ja siitä huolimatta jatkuvasti ymmärtää ja antaa anteeksi. Pohjimmiltaan kyse on ainakin itselläni siitä, että haluaa olla mieliksi ja näin välttää omasta toiminnasta toiselle mahdollisesti aiheutuvan mielipahan, suuttumuksen tai loukkaantumisen.

Syitä miellyttämiselle voi olla useita. Monesti miellyttämään elämässään oppinut on omaksunut tavan jo varhaisilta lapsuusvuosilta. Usein taustalla on jonkinlainen trauma tai esimerkiksi tilanne, jolloin kotona ei ole ollut mahdollista näyttää omia negatiivisia tunteita vapaasti ja on samaan hengenvetoon joutunut varomaan suututtamasta aikuisia. Lapsuudenkodit, joissa on käytetty alkoholia tai muita päihteitä tai joiden aikuisilla on ollut jonkinlaisia mielenterveyden haasteita ovat tästä hyviä esimerkkejä. Näiden kotien lapset oppivat aistimaan ympäröivien ihmisten tunteita, mielialoja, eleitä ja ilmeitä ja hillitsemään omaa käyttäytymistään sekä tunneilmaisuaan. He oppivat miellyttämään.

Mikäli tunnistat aiheen resonoivan sinussa, jatkathan lukemista. Jos huomaat, että ylipäätään rajojen jonkinlainen määrittäminen on sinulle haasteellista, täytyy sitä lähteä opettelemaan lempeästi ja pienin askelin. Tärkeää tällä matkalla on oleellisen ymmärtää, että sinun ei tarvitse pyydellä keneltäkään anteeksi sitä, että asetat rajoja. Jos ihmiset ympärilläsi ovat tottuneet siihen, että sinun kanssasi onnistuu kaikki, hoidat, autat, joustat ja huolehdit, niin alkuun uusi tilanne saattaa joitakin ihmisiä kummastuttaa. Ja se riski on toki otettava, että joku hetkeksi hieman suutahtaa. Silloin on kuitenkin hyvä pohtia, että mikäli sinulle läheinen ihminen suuttuu siksi, että suojelet itseäsi ja hyvinvointiasi asettamalla rajoja, onko kyseinen ihmissuhde ylipäätään hyväksi sinulle?

Voit harjoitella asettamaan lempeästi rajoja aluksi itsellesi turvallisissa ihmissuhteissa ja alkuun pienissä tilanteissa seuraavin lausein:

”Olet rakas ja tärkeä, mutta olen tällä hetkellä hyvin väsynyt ja kaipaan lepoa.” / ”Olen iloinen, että pyysit juuri minua. Tänään en pysty, mutta palataanko asiaan huomenna?”

”On ihanaa jutella kanssasi, mutta juuri nyt kaipaan aikaa myös itselleni. Sopiiko, että soitan sinulle sitten, kun minulla on parempi hetki?”

”Minua harmittaa/loukkaa/mietityttää/surettaa se, mitä sanoit/miten toimit. Voidaanko jutella asiasta?”

”Ei.”/ ”Kiitos ei tällä kertaa.”/ ”Kiitos, kun kysyit juuri minua, mutta en tällä hetkellä pysty ottamaan enempää töitä/hoidettavia asioita.”

Miltä lauseet korvaasi kuulostavat? Millaisella lauseella voisit kuvitella itse harjoittelevasi lempeästi rajojen asettamista?

Muistathan, että opettelemalla asettamaan rajoja, opit samalla arvostamaan itseäsi, kunnioittamaan itseäsi, rakastamaan itseäsi ja suojelemaan niin mieltä kuin kehoasi. Asettamalla rajoja ja pitämällä niistä kiinni on mahdollista oivaltaa, ettei sinun tarvitse jatkuvasti miellyttää muita ollaksesi hyvä, riittävä ja kelpaava omana itsenäsi. <3

Julkaistu

Helpot vinkit unirytmin kääntämiseen loman jälkeen

Hiphei Mielipuuhissa-blogi on täällä taas pitkäksi venähtäneen kesätauon päätteeksi!

Hui kamala miten nopeasti ne kesälomapäivät ovat kiitäneet ohi ja elokuu on jo täällä! Itsellänikin on takana ensimmäinen työviikko loman jäljiltä. Tein jo etukäteen sellaisen päätöksen, että aion nauttia kesästä ja lomasta täysin siemauksin – myös iltaisin. Eli en halunnut lomani aikana murehtia jo etukäteen muuttunutta unirytmiä ja sen korjaamista ennen töiden alkamista. Omalla kohdallani tilanteeseen vaikutti isosti myös se, että mieheni oli jo palannut töihin ennen minua ja lapsia. Olin siis viimeisen lomaviikkoni lasten hoitovastuussa eikä omaa aikaa juuri ollut.

Mitä tästä sitten seurasi? Iltaisin, kun muu perhe oli hipsinyt nukkumaan, alkoi meikäläisen oma aika. Himmensin valot, tein iltapalaa, keitin teetä, käperryin viltin alle ja laitoin Netflixin laulamaan. Olen jäänyt aivan totaalisen koukkuun Outlander-nimiseen sarjaan. Jokainen jakso kestää noin tunnin, mikä tuntui aivan kuin olisi katsonut minielokuvaa. Tempauduin sarjaan mukaan koko sielullani niin, että unohdin ajan kulun aivan tyystin. Katsoin yhden jakson, toisen ja kolmannenkin. Ennen kuin huomasinkaan, saattoi kello olla kaksi yöllä. Ja kun tähän kombinaatioon yhdistetään kuitenkin kohtuullisen aikaiset aamuheräämiset lasten kanssa, oli väsymyksen ja univajeen kierre valmis.

Mutta ai että miten se oli ihanaa! Hiljainen talo, kesäiltojen aistikas tunnelma, oma aika. Vaikka valvolmisella käänsin unirytmini hetkeksi päälaelleen, koen sen olleen täysin sen arvoista, sillä iltojen oma-aika antoi minulle niin paljon henkisiä voimavaroja. Tämä taas auttoi minua jaksamaan raskaan viikon lasten kanssa. Ideaalitilanteessa olisin tietysti saanut omaa aikaa JA hyvät yöunet. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista ja sen vuoksi on välillä osattava luovia ja tehdä kompromisseja. Pitkään jatkuessa tämä ei tietysti olisi ollut järkevää, sillä loppupeleissä univaje vie ilon niistä omistakin hetkistä ja alkaa haitata arkea merkittävästi.

Minä yökkäreissä hiljaisessa kodissa. Ilo taitaa ihan vähän näkyä nassusta, vaikka kuvanlaatu onkin kovin huono 🙂

Uni on siitä jännä aihe, että vaikka jokainen tuntuu tietävän sen merkityksen ja tärkeyden hyvinvoinnilleen, niin kuinka moni oikeasti panostaa laadulliseen ja ylipäätään määrällisesti riittävään uneen? Veikkaan, että loppupeleissä kovin harva. Hyvien yöunien tielle tulee aika usein ihan vain elämä: stressi, oman ajan vähyys tai puute, koukuttuminen ruutuihin tai ylikierroksilla käyvä keho ja mieli, minkä ansiosta nukahtaminen voi olla lähes mahdotonta. Myös hyvällä unihygienialla on merkitystä, mutta jätetään se teema johonkin toiseen kertaan, sillä siitä saisi kirjoitettua kokonaisen blogitekstin verran helposti asiaa!

Mutta lupasin jakaa teille helpot vinkit unirytmin kääntämiseksi, mikäli olet juuri palannut tai palaamassa kesälomilta takaisin työn ääreen ja tunnistat, että unirytmisi on siitä (tai aivan muista syistä) sekaisin. Ennen konkreettisia vinkkejä on hyvä muistaa muutama perusasia. Näitä ovat kehon vireystila, ravinto ja ruutuaika. Mikäli tunnistat olevasi ylivireinen (=levoton, vaikea rentoutua ja rauhoittua) käy alkuillasta pienellä happihypyllä luonnossa tai kokeile tehdä hengitys- tai rentoutusharjoitus. Iltaisin ei kannata jättää ateriaa väliin ja mikäli haluat auttaa kehoasi nukahtamaan paremmin, kannattaa iltapalaan sisällyttää hiilihydraatteja, kuten puuroa, leipää tai mysliä sekä monipuolisesti erilaisia kasviksia, marjoja tai hedelmiä. Ja lopuksi: puhelin kannattaa jättää kokonaan sängystä pois ja vältellä somen päätöntä selailua vähintään tunti ennen nukkumaan menoa. Pieni asia, jolla on uskomattoman iso vaikutus kehon vireystilaan!

Mutta sitten itse vinkkeihin! Ensimmäinen näistä on vinkki, jota ehdottomasti suosittelen kokeilemaan etenkin, jos unirytmi on ollut sekaisin pidempään.

  • Vinkki 1: Aikaista sekä nukkumaan menemisen että heräämisen aikaa tilanteesta riippuen 15-30 minuutilla kerrallaan. Eli jos olet mennyt nukkumaan vaikkapa 02:00 yöllä ja herännyt 09:00 aamulla, mene unille 01:30 ja laita kello herättämään 08:30. Jatka siirtoa niin monta päivää, että olet haluamassasi unirytmissä.
  • Vinkki 2: Pyri tekemään kaikkesi, että rauhoitat ja rentoutat niin kehosi kuin mielesi ennen nukkumaan menoa. Mene noin tuntia aiemmin sänkyyn kuin tavallisesti ja laita herätyskello soimaan aamulle suoraan tavoiteaikaan. Tämän vinkin avulla unirytmi kääntyy nopeammin, mutta todennäköisesti muutama yö kuluu liian vähillä yöunilla ja olo voi sen vuoksi olla tavallista tahmeampi.

Olivatko vinkit sinulle entuudestaan tuttuja? Entä aiotko kokeilla niitä? Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia!

Voimia hurjasti arkeen paluuseen sitten, kun sen aika sinulle koittaa! <3

Julkaistu

Kirjoittamisen voima

Joskus elämässäni oli aika, jolloin kirjoitin ajatuksiani ylös säännöllisesti. Alakouluikäisenä pidin säännöllisesti päiväkirjaa ja jatkoin tapaa teini-ikään asti. Päiväkirjakauden jälkeen kirjoittaminen jäi yhä osaksi elämääni. Joskus kirjoittelin ylös yksittäisiä ajatuksia, joskus jopa useampia sivuja. Joskus kirjoituksissani oli jokin punainen lanka ja joskus taas tuotin paperille pelkkää ajatuksen virtaa. Nykyisin tämä blogi korvaa osaltaan kaipuutani kirjoittamisen pariin, mutta se ei tokikaan ole täysin sama asia kuin antaa ajatusten virrata paperille.

Mikä itseä sitten estää nykyisin tarttumasta paperiin ja ryhtymästä kirjoittamaan? Ajan puute ja pikkulapsiarki ovat varmasti isoimmat ne isoimmat syyt. Kun asiaa kuitenkin oikein rehellisesti pysähtyy tarkastelemaan, on kyse (ainakin omalla kohdallani) priorisoinnista ja yksinkertaisesti vain aloittamisen vaikeudesta. Ne pienet ja vähän isommatkin arjen vapaat hetket kuluvat usein aivan muihin asioihin kuin omien ajatusten ylös kirjoittamiseen. Lisäksi kun on ollut vuosia kirjoittamatta säännöllisesti ajatuksia ylös, tuntuu aloittaminen jopa hieman pelottavalta. Entä jos en osaa enää kirjoittaa? Entä jos jään jumiin? Entä jos en saavuta enää samankaltaista tunnetta, mitä kirjoittaminen minulle aikoinaan toi?

Kirjoittamisella on ollut aivan syystä tärkeä rooli elämässäni, sillä kirjoittamisen avulla voidaan saavuttaa monenlaisia hyötyjä, joita ei tule heti edes ajatelleeksi. Kirjoittamisen avulla pystyt nimittäin lisäämään keskittymiskykyäsi, sillä se pakottaa sinut pysähtymään tähän hetkeen. Kirjoittamalla pystyt konkretisoimaan ideoita, ruokkimaan luovuutta ja tuomaan erilaisia ongelmakohtia näkyväksi. Silloin syntyy tila avata ja käsitellä erilaisia mielen ja ajatusten tasolle syntyneitä lukkoja. Luovalla kirjoittamisella (eli nimenomaan pelkällä tajunnanvirran tuottamisella paperille) voi harjoitella vapautumaan täydellisyyden tavoittelusta ja hellittämään liiallisesta itsekontrollista.

Aika mahtavia juttuja siis, ainakin omasta mielestäni. Kirjoittamalla päiväkirjanomaisesti tapahtumia, ajatuksia ja tunteita ylös on mahdollista tarkastella mielen sisällä pyöriviä asioita ikään kuin laajemmasta perspektiivistä. Vaikutus on sama kuin puhuisit mieltäsi painavista asioista jonkun toisen ihmisen kanssa. Tajunnanvirtaa tuotettaessa säännöillä ei ole väliä (kuten ei niillä itseä varten kirjoitettaessa muutenkaan ole). Kirjoittamisen paras puoli ehdottomasti onkin se, että sinun ei tarvitse osata kirjoittaa voidaksesi kirjoittaa. Sinun ei tarvitse muodostaa hienoja lauseita tai sanoja, tuottaa kieliopillisesti puhdasta tekstiä tai kirjoittaa ketään muuta kuin itseäsi varten.

Tätä tekstiä kirjoittaessani huomaan, miten alan itsekin syttyä tästä aiheesta aivan uusin tavoin! Ostin hiljattain itselleni pitkästä aikaa vuosiin päiväkirjan, jota aion hyödyntää kaikenlaiseen omien ajatusten työstämiseen sekä ihan vain luovaan tajunnanvirtaan, missä ei tarvitse olla päätä eikä häntää.

Jos tunnistit itsessäsi kutkuttavaa tunnetta palata kirjoittamisen pariin tai ehkä kokeilla sitä ensimmäistä kertaa elämässäsi, niin minulla on sinulle kutkuttavaa kerrottavaa! Olen nimittäin luonut aiheen tiimoilta Luovan kirjoittamisen –webinaarin kollegani viestintäyrittäjän ja äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorin Tiina Piirosen (@Viestintämuija) kanssa! Webinaarissa saat itsellesi tietoa kirjoittamisen vaikutuksista ja hyödyistä hyvinvointiisi etenkin stressin hallinnan ja tunteiden säätelyn näkökulmasta. Lisäksi pääset tekemään vapaan kirjoittamisen harjoituksia, joita pystyt hyödyntämään arjessasi myös webinaarin jälkeen.

Luovan kirjoittamisen webinaari (45 min) järjestetään ti 6.6. klo 19:00. Hinta: 19€. Webinaari pidetään Teamsissa ja tallennetaan, eli voit ilmoittautua mukaan, vaikka et pääsisikään livenä paikan päälle. Aion ehdottomasti tehdä webinaarin harjoitukset itsekin! 🙂 Mukaan webinaariin pääset tämän linkin kautta ilmoittautumalla: https://docs.google.com/forms/d/1bIVezJ4RsaHDHzhxteWFXuakR52sCw9y0VOHr-i9YdM/edit

Julkaistu

Hyvinvoiva äiti = hyvinvoiva lapsi, perhe ja parisuhde

Tänä äitienpäivänä haluan kaiken juhlahumun keskellä avata hieman ajatuksiani äitiydestä, vanhemmuudesta ja hyvinvoinnista. Sillä riittävä hyvinvoinnin tila on mielestäni edellytys sille, että äitiydestä ja vanhemmuudesta selviää ylipäätään jollain tavalla ”järjissään”. Lisäksi sellaiseen äitiin, joka haluaa voida hyvin ja pyrkii aktiivisesti edistämään omaa hyvinvointiaan, liitetään usein ajatuksia itsekkyydestä tai huonosta vanhemmuudesta. Tämä aiheuttaa ainakin allekirjoittaneessa kovasti kuohuntaa, minkä vuoksi koen tärkeänä avata aiheen tiimoilta keskustelua. Tämän vuoksi haluan ensi kertaa jättää blogin kommenttiosion auki. Sana on vapaa ja vaihdan kanssasi mieluusti ajatuksia. <3

Ennen kuin minusta tuli äiti ajattelin omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtimisen olevan itsestään selvyys, jota pyrkisin edistämään kaikin tavoin, vaikka vauva taloon syntyykin. Näin jälkikäteen ajateltuna ajatus on ollut inhimillinen, mutta aivan uskomattoman naiivi. Sillä enhän minä millään muotoa voinut ymmärtää sitä järisyttävää kokonaisvaltaista muutosta, mitä vauvan syntymä aikaansaa itsessä, parisuhteessa ja ylipäätään koko arjessa. En myöskään kyennyt millään muotoa oikeasti valmistautumaan siihen, mitä arki vain sylissä, rinnalla, liikkuvissa vaunuissa tai kantoliinassa nukkuvan vauvan kanssa on. Tai sitä, miten vauva rauhoittuisi vain syliin ja rinnalle eikä huolisikaan tuttia tai tuttipulloa. Tai siihen, että vauva ei suostuisikaan nukkumaan pinnasängyssä, vaan haluaisi myös viettää yöt minussa kiinni.

Kukaan vanhempi ei voi etukäteen tietää, millainen vauva perheeseen on syntymässä. Joskus vauva on aikuisten kuvaamana ”helppo” ja tyytyväinen, jolloin uudenlainen arki ei välttämättä kuormita vanhempia kuin satunnaisesti. Omalla kohdallani uusi arki oli yhtä aikaa ihanaa, onnellista ja rakkauden täyteistä, mutta myös aikamoinen shokki ajoittain kovin itkuisen ja minussa iholla kiinni viihtyvän vauvan kanssa. Ja kun tilanne ei helpottanut viikoissa tai parissa kuukaudessakaan, olo oli ajoittain lähes epätoivoinen. Minulla oli olo, että jouduin luopumaan itsestäni, omista tarpeistani ja toiveistani uudenlaista arkea ja vanhemmuutta koskien. Olin, elin ja hengitin elämää hetkellisesti vain äitiyden roolista käsin kovin tarvitsevalle vauvalleni ja tilanne täytyi vain jollain tapaa pystyä hyväksymään.

Tällaisessa tilanteessa on kovin masentavaa ryhtyä vertailemaan omaa vauva-arkea jonkun toisen vauva-arjen kanssa. Ja vaikka kuinka ymmärtäisi vertailun olevan turhaa ja tarpeetonta, sitä tekee siitä huolimatta. Äitiyteen liittyy nimittäin myös aivan valtaisan hormonimyrsykyn lisäksi sellainen tunteiden kirjo, johon valmistautuminen etukäteen lienee kohtuullisen mahdotonta. Nämä tunteet voivat yhden tunnin sisään risteillä tyytyväisyydestä ja ilon ja onnen kyyneleistä suruun, murheisiin, kiukkuun ja ahdistukseen – ja aivan kaikkeen tältä väliltä.

Kun sitten tällaiseen elämäntilanteeseen ja edellä kuvatun kaltaiseen vauva-arkeen joku kysyy: ”Ai miten niin et ehdi kokata kaikkea itse tai jaksa treenata?” liikutaan hyvin herkällä maaperällä. Tällöin somen kuvavirta treenaavista pienten vauvojen äideistä, täydellisen hyvin palautuneista vartaloista, siististä kodista, tyytyväisistä vauvoista, huolitellusta ulkonäöstä tai omin kätösin valmistetuista vauvan soseista eivät useinkaan inspiroi, vaan päin vastoin ahdistavat ja masentavat.

Mutta etenkin tällaisen vauva-arjen keskellä (puhumattakaan niistä kuuluisista ruuhkavuosista) olisi erityisen tärkeää sallia itselleen aikaa irti vauvasta, aikaa syödä rauhassa ja riittävästi, aikaa käydä rauhassa suihkussa ja laittautua, aikaa nähdä välillä myös ystäviä ja aikaa liikkua siten kuin mieli ja keho juuri sillä hetkellä kaipaavat ja tarvitsevat. Tärkeää olisi oivaltaa, että sinun hyvinvoivan äitiyden ei tarvitse näyttää samalta kuin kaverin tai sometutun. Omaa hyvinvointia voi ja pitää edistää myös raskaan vauva- ja pikkulapsiarjen keskellä säännöllisesti, mutta sen voi tehdä itselle ja omaan arkeen sopivin keinoin ja tavoin.

Haluan jakaa sinulle, joka olet ehkä samankaltaisessa elämäntilanteessa, omat vinkkini siihen, miten omaa hyvinvointia voi lempein keinoin edistää, vaikka arki oman vauvan tai lapsen kanssa olisi kovin intensiivistä. Jaathan matalalla kynnyksellä myös omia vinkkejäsi kommentteihin! <3

  • Lakkaa vertailemasta omaa äitiyttäsi, valintojasi, päätöksiäsi, tapojasi ja arkeasi toisen äidin omiin. Sinä olet itsesi ja oman lapsesi paras asiantuntija. Luota vaistoihisi ja tee rohkeasti valintoja, jotka tuntuvat sinusta oikeilta.
  • Hyvän äidin tai hyvinvoivan vauvan mittari ei ole täysimetys, tutittomuus, luomuruoka, itse tehdyt soseet, vauva nukkui heräämättä pinnasängyssä -yöt tai vauvan yllä olevat merkkivaatteet.
  • Mitä enemmän kykenet suhtautumaan päiviisi go with the flow -mantralla, sitä vähemmän kohtaat pettymyksiä, jos omat odotukset tai tavoitteet eivät syystä tai toisesta täyttyisikään.
  • Opettele myös toteuttamaan asioita enemmän go with the flow -asenteella. Jos lapsi nukkuukin hyvin, älä jää odottelemaan heräämistä, vaan käy sillä aikaa suihkussa, siivoa, syö, katso Netflixiä, venyttele, jumppaa, meikkaa, soita ystävälle. Lapsi kyllä ilmoittaa ollessaan hereillä. Itse olen tuhlannut lukemattoman määrän omaa aikaani siihen, että olen vakaasti uskonut vauvan heräävän ihan näillä näppäimillä ja jäänyt odottelemaan sitä ajatellen ”en kuitenkaan ehdi aloittaa/tehdä mitään”. Ja voi miten paljon asioita olisin näinä hetkinä saanut tehtyä tai ihan vain oltua rauhassa sohvalla!
  • Ota päiväunet yhtä aikaa lapsen kanssa. Hyvin nukkuneena jaksat paremmin ja olet vähemmän itkuisempi.
  • Pyri varaamaan kaappeihin helppoja, mutta terveellisiä ja riittävän energiapitoisia välipaloja ja ruokia. Itselle toimivat äitiyslomalla hyvin erilaiset puurot, leipä, pähkinät, karjalanpiirakka, riisikakut, välipala- ja proteiinipatukat, jogurtit ja rahkat, marjat ja hedelmät. Lounaaksi voi syödä hyvin vaikkapa valmisruokaa – paljon parempi kuin jättää syömättä ruoka kokonaan kiireen tai ajanpuutteen vuoksi.
  • Syö silloin kun on nälkä. Jos imetä (ja vaikka et imettäisikään), kulutat valtavan määrän energiaa. Uskalla syödä riittävästi.
  • Vaunulenkit tai kehon liikuttaminen muilla itselle mieluisilla tavoilla tukevat synnytyksestä palautumista, omaa jaksamista, mielen hyvinvointia ja helpottavat mahdollista palautumiseen liittyvää kehoahdistusta, sillä saat kehoasi liikuttamalla kokemuksia siitä, mihin kehosi pystyy sen sijaan, miltä se tällä hetkellä näyttää.
  • Pyydä rohkeasti apua silloin, kun oikeasti tarvitset tai vain kaipaat sitä. Sinun ei tarvitse pärjätä ja selviytyä kaikesta yksin. Mikäli puoliso tai isovanhemmat eivät ole läsnä tai syystä tai toisesta apuna riittävästi, apua voi hakea ilmaiseksi/hyvin pienellä budjetilla mm. oman kotikaupungin seurakunnan tai MLL:n lastenhoitoavun kautta.

Lähes kaikesta tähän blogitekstiin liittyvästä voisi kirjoittaa melkeinpä oman postauksen, niin paljon olisi itsellä aiheeseen liittyen vielä ajatuksia ja sanottavaa! Mutta tähän on tällä erää hyvä lopettaa. Nyt haluan toivottaa ihanaa ja ennen kaikkea hyvinvoivaa äitienpäivää jokaiselle äidille, isoäidille, äitipuolelle, sijaisäidille, vara-äidille, äidiksi tulevalle, äidiksi itsensä kokevalle ja jokaiselle äidiksi haluavalle! Muistathan, että sinulla on oikeus huolehtia itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi, eikä se tee sinusta itsekästä tai huonoa vanhempaa. Päinvastoin: hyvinvoiva äiti tarkoittaa hyvinvoivaa lasta, perhettä ja parisuhdetta!

Julkaistu

Entäs jos sanotkin ei?

Hyvinvointiin liittyy olennaisesti taito sanoa pieni, mutta ah niin hankala sana: ei. Kieltäytymisen, rajojen vetämisen ja ei:n sanomisen hankaluus juontaa usein juurensa temperamenttipiirteisiin sekä sellaisiin ihmisiin, joilla on taipumusta suorittamiseen ja muiden miellyttämiseen. Tällöin taustalla saattaa olla pelkoa konflikteista, hankaluus tuottaa toisille pettymystä ja toisaalta vaikeus tehdä itsekkäältä tuntuvia päätöksiä ja valintoja.

On kuitenkin sanomattakin selvää, että mikäli jatkuvasti hylkäät omat tarpeesi ja ignooraat tunteesi, suoritat ja miellytät muita, ei oikeastaan ole mitään rajoja sille, miten pahasti voit palaa loppuun. Sillä ei:n sanomisen taitoon kytkeytyy yhtäaikaisesti kyky sekä kuunnella ja tunnistaa omia tarpeita (mitä kaipaan juuri nyt, tässä hetkessä) että kyky priorisoida niitä huolimatta toisten ihmisten ajatuksista tai mielipiteistä.

Kun ei:n sanominen on vaikeaa, alkaa moni hyvinvoinnin osa-alue hiljalleen ajautua vaikeaan oravanpyörään. Tällöin töissä voi olla vaikeaa kieltäytyä itselle annetuista ylimääräisistä tehtävistä tai projekteista, lopettaa työt suunnitellusti tai olla vilkuilematta työpuhelinta tai -sähköpostia vapaa-ajalla. Omassa elämässä tulee herkästi hoidettua niin oman perheen, sukulaisten kuin ystävienkin asioita, kuunneltua huolia ja murheita, harrastettua, sovittua tapaamisia ja lupauduttua leipomis- ja siivousavuksi erilaisiin juhliin. Omasta ajasta ja unesta tingitään eikä vuorokauden tunnit tahdo riittää liikkumiselle, food preppailusta nyt puhumattakaan. Kieltäytymisen hankaluus voi näkyä sosiaalisissa tilanteissa myös siten, että herkuille, vielä yhdelle santsiannokselle tai alkoholille voi tuntua hyvin vaikealta sanoa ei, vaikka mieli kovasti tekisikin.

Ei:n sanomisen hankaluus ajaa meidät sellaiseen kiireen sävyttämään arkeen, jossa on hyvin hankalaa pysähtyä kuulostelemaan, miltä omassa kehossa tuntuu tai mielessä liikkuu. Kyky olla yhteydessä omaan itseen heikkenee, minkä vuoksi omien tarpeiden tunnistaminen voi olla jopa mahdotonta. Samaan aikaan palautuminen on jatkuvasti puutteellista ja kuormitus kasvaa kasvamistaan. Joskus tilanteen saa lopullisesti pysähtymään vasta se, kun ihminen uupuu ja palaa kertakaikkisen pahasti loppuun. Myös masennuksen ja ahdistuksen oireet, ilottomuus, haluttomuus, vetämätön olo, erilaiset kivut ja säryt, huono ruokahalu tai tunteisiin/stressiin syöminen ja haasteet unessa voivat kieliä kehon käyvän jatkuvasti ylikierroksilla.

Mikäli tunnistat, että sinun on vaikeaa vetää rajoja, pitää itsesi puolia ja sanoa yksinkertaisesti ei, kokeile näitä vinkkejä:

  • Mieti etukäteen erilaisia keinoja kieltäytyä kohteliaasti, mutta tiukasti. Voit kirjoittaa lauseita ylös paperille tai harjoitella niiden sanomista ääneen.
  • Kieltäytymistä kannattaa pehmittää positiivisuudella ja ystävällisyydellä. Voit esimerkiksi sanoa: ”Kiitos – olen otettu, että pyysit minua, mutta valitettavasti en pysty tätä hoitamaan, koska … toivottavasti löydät hommaan jonkun muun!”
  • Harjoittele ensin kieltäytymään pienistä, jopa vähäpätöisiltä tuntuvista asioista. Mahdollista itsellesi siis runsaasti onnistumisen kokemuksia ja iloitse niistä!
  • Jatka harjoittelua sinnikkäästi. Lopulta huomaat, että kieltäytymisestä ei seuraa mitään kamalaa tai kurjaa. Usein kieltäytyjään suhtaudutaan ymmärtäväisesti etenkin, kun omia rajojaan osaa vetää kohteliaasti.

Koska aivomme ovat taipuvaisia katastrofiajatteluun, voit lopuksi pohtia vielä seuraavaa: Mikä on pahinta mitä voisi sattua silloin, kun sanot ei? Listaa kaikki mieleesi tulevat asiat ylös ja tarkastele niitä kriittisesti. Ovatko ne realistisia vai erilaisten tunteidesi synnyttämiä pelkoja siitä, mitä voisi tapahtua? Kirjoittamalla näitä pelkoja ylös on helpompaa suhtautua niihin hieman neutraalimmin.

”Saying no can be the best form of self-care”. <3

Julkaistu

Treenaa mieli kesäkuntoon!

Toukokuun alku on koittanut ja moni kesäkunnosta haaveileva on todennäköisesti jo useamman kuukauden tehnyt jonkinlaisia peliliikkeitä ruoan ja/tai liikkumisen saralla saavuttaakseen kesäkunnon. Usein kesäkunnolla tavoitellaan pienempää kehon rasvaprosenttia ja suurempaa lihasmassaa ja -erottuvuutta. Moni pyrkii kesäkunnon tavoittelulla myös rantakuntoon. Toisin sanoen näiden kausikuntojen tarkoituksena on pyrkimys näyttää hyvältä mahdollisimman vähäisissä vaatteissa ja minimoida omaan kehoon liittyviä epävarmuustekijöitä ja ahdistusta.

Tässä kohtaa täytyy kuitenkin olla rehellinen: itse en valmentajana edusta tai valmenna kesäkuntoon tähtäävällä otteella laisinkaan. Olen kuullut lukemattomia kertoja hyvin tiukkaa ruokavaliota ja treeniohjelmaa noudattavien suusta lausahduksia siitä, miten juhannukseen lasketaan päiviä ja jopa tunteja, koska sitten saa vihdoin syödä ja juoda. Haaveillaan oluesta ja grillimakkarasta ja jäätelöstä. Puhutaan kaiholla siitä, kuinka sitten ei tarvitse enää kiristellä ja kieltäytyä kaikesta. Ja tässä tämä nurinkurisuus piileekin: pyrkimys terveisiin elintapoihin on ilman muuta hyvä, mutta liika ehdottomuus ja mustavalkoinen ajattelutapa ajaa monet syömään ja kuluttamaan alkoholia kaksin käsin silloin, kun siihen vihdoin antaa itselleen luvan. Usein tästä seuraakin kierre, jossa syksyllä ahdistutaan muuttuneesta kehosta ja pyritään pääsemään kertyneistä kiloista jälleen eroon.

Tällaisella ajattelulla, jossa hyvinvointiin suhtaudutaan kieltävästi, rajoittavasti, kovin mustavalkoisesti ja joko-tai ajatuksin ei edistetä sinun kykyäsi luoda itsellesi ja arkeesi kestäviä ja toimivia tapoja voida hyvin. Sellaisia tapoja, jotka kestävät todellista elämää: iloa, juhlia, arkea, stressiä, väsymystä, työkuormitusta, huolia ja murheita. Sillä vasta silloin, kun sinä opit joustamaan, priorisoimaan ja organisoimaan arkeasi sekä kuuntelemaan paremmin mielesi ja kehosi tarpeita, pystyt edistämään niin mielesi kuin kehosi hyvinvointia myös arjen ja elämän myllerrysten keskellä. Tällöin uutta elämää ja ryhtiliikettä ei tarvitsisi aloittaa aina maanantaisin ja pyhien jälkeen. Kuulostaa ainakin minun korvaan aika mahtavalta, vai mitä tuumaat?

Näistä syistä en yksinkertaisesti suostu enkä halua valmentaa sinua kesäkuntoon. Koska minä haluan, että pysyt tasapainoisessa ja hyvinvoivassa kunnossa vuodenajasta riippumatta. Mutta tästä huolimatta haluan antaa sinulle muutaman vinkin siihen, miten voit välttyä valtamedian dieettiuutisoinnilta ja houkutuksilta tarttua ihmeitä lupaaviin pikadieetteihin. Haluan, että tänä vuonna otat tavoitteeksesi treenata mielesi niin tiukkaan kesäkuntoon, että pystyt vastustamaan kaikkia sellaisia ratkaisuja, jotka eivät tee sinulle hyvää! Ja nämä vinkit tulevat tässä:

  • Sovi itsesi kanssa, että tänä kesänä yksikään ruoka, herkku tai juoma ei ole toista pahempi, kielletympi, terveellisempi tai epäterveellisempi. Pyri siis olemaan arvottamatta ruokaa tai ruoka-aineita millään tavalla.
  • Salli itsesi syödä silloin, kun on nälkä. Mikäli nälkäsignaalisi menevät helteistä sekaisin ja nälän tunne häviää herkästi, pyri silti ylläpitämään tasaista 4-6 aterian syömisrytmiä. Aseta tarvittaessa puhelimeen muistutus tai päätä etukäteen päivääsi sopivat ruoka-ajat.
  • Ylläpidä jonkinlaista liikettä, puuhastelua, liikkumista tai harrastusta myös lomalla. Lomaliikkumisen ei tarvitse olla HIIT-treeni tai kuntosalilla hikoilemista, vaan se voi tarkoittaa vaikkapa ruohon leikkuuta, mattojen pesuja, ulkoleikkejä lasten kanssa tai halkojen hakkuuta mökillä. Kehosi on luotu liikkumaan. Ylläpitämällä arjen hyötyliikuntaa autat kehoasi ylläpitämään mm. normaalia ruoansulatusta ja vireystilaa, mikä taas edesauttaa voimavarojesi säilymistä ja edistää mielen hyvinvointia.
  • Oli kehosi minkä näköinen tai kuntoinen hyvänsä, olet oikeutettu käyttämään juuri sellaisia vaatteita ja uima-asuja kuin haluat. Sinulla on yhtä suuri oikeus oleilla rannalla tai uimahallissa bikineissä tai hihattomassa kesämekossa juhannuksena kuin kenellä tahansa muulla.
  • Anna kaikille kehoille (myös omallesi) kehorauha. Tarkastele, onko sinulla taipumusta mollata tai kritisoida omaa tai toisten kehoa. Puutu negatiiviseen kehopuheeseen ja toisten kehojen arvosteluun. Kukaan ei hyödy siitä, että ringissä puristellaan vatsamakkaraa ja kauhistellaan itsekurin puutetta tai syötyjen ruokien määrää.
  • Mikäli huomaat kehosi tai syötyjen ruokien tai juomien tuottavan ahdistusta ja halua kompensoida niitä jollakin tavalla, pysähdy ahdistuksen tunteen äärelle ennen kuin toimit. Tunnista tunteen taustalla olevat ajatukset ja uskomukset ja erittele niistä syntyvät tunteet. Kyseenalaista näitä ajatuksia ja uskomuksia: pitävätkö ne oikeasti paikkansa? Mielellä on uskomattoman suuri voima saada sinut uskomaan määrän valheellisia ajatuksia. Haasta siis niitä rohkeasti!
  • Suuntaa ajatuksesi ja huomiosi siihen, mihin kaikkeen kehosi pystyy. Mitkä ovat sellaisia asioita, mitä arvostat itsessäsi ja kehossasi? Niiden ei tarvitse liittyä ulkonäköön millään tavalla. Tätä voit ehdottaa myös niille vatsamakkaroita puristeleville ystäville tai sukulaisille. Suuntaa huomiota hyvään.
  • Hoida mieltäsi sinulle sopivin tavoin: kirjoita päiväkirjaa, juttele ystävän kanssa, nauti hyvästä ruoasta tai herkuista, käy kävelyllä luonnossa, kuuntele lempimusiikkia, meditoi tai venyttele, pulahda uimaan luonnonvesiin, sauno, käy elokuvissa, piirrä, maalaa, leivo tai kokkaa. Tee asioita, jotka tuottavat sinulle iloa ja nautintoa!

Näitä vinkkejä aion myös itse toteuttaa tänä kesänä ahkerasti ja todella toivon, että niistä voi olla apua ja iloa myös sinulle. Lähdetään tähän kesään yhdessä vahvemmin mielin!

Julkaistu

Näin opit saavuttamaan tavoitteesi

Ennen kuin kerron sinulle, miten opit saavuttamaan hyvinvointiin liittyviä tavoitteitasi on sinun tärkeää ymmärtää seuraavaa: se, että kokee voivansa hyvin tarkoittaa jokaiselle meistä hieman erilaisia asioita. Joku nauttii hyvin työntäyteisestä ja tarkasti aikataulutetusta arjesta, toinen taas vapaammasta ja rennommasta menosta, jossa on tilaa spontaaniudelle. Myös mahdollisuudet voida hyvin vaihtelevat eri elämäntilanteissa isosti. Esimerkiksi pienten lasten vanhemmalla on usein rajallisemmin aikaa ja voimavaroja käytössä oman hyvinvoinnin edistämiseksi kuin yksin asuvalla. Puhumattakaan siitä, että kaikilla ei ole samanarvoisesti käytössään resursseja. Vaikka moni hyvinvointiteko ei vaadi lainkaan rahaa, on hyvinvoinnista tehty valtavaa bisnestä, jossa merkkivaatteet, teknologia ja välineet sekä lisäravinteet alkavat herkästi sanella reunaehtoja yksilön toiminnalle ja osallistumiselle.

Tämän vuoksi on hyvin hankalaa antaa kaikille suoraan toimivia tai kovin yksioikoisia ohjeita siitä, miten juuri sinä voisit voida parhaammalla mahdollisella tavalla hyvin. Melko usein se vaatii pysähtymistä, oman arjen analysointia, tavoitteiden realisointia ja priorisoinnin opettelua. Se, mikä toimii juuri tässä elämäntilanteessa parhaiten sinulle ei välttämättä ole paras ratkaisu ystävällesi. Ja tämä on se juurisyy sille, miksi minä perustin Mielipuuhissa-valmennuskonseptin. Sillä omasta mielestäni hyvinvointi ei ole jotakin, mitä myydään Prisman alelaarista paketissa kelmuun käärittynä jokaiselle ohikulkijalle alennettuun hintaan. Se on jokaiselle meistä kovin erilaisia ratkaisuja, tapoja ja tekoja arjessa.

Mutta hieman raflaava otsikkoni kuitenkin antoi sinulle lupauksen siitä, että tulet saamaan tästä tekstistä itsellesi keinoja saavuttaa tavoitteesi ja sitä kautta luoda kestäviä hyvinvointitekoja arkeesi. Ja tulen pitämään lupaukseni, mutta se tulee vaatimaan sinulta hieman työtä. Sillä mikäli oikeasti tahdot oppia lisäämään hyvinvointiasi kestävin keinoin, se ei tapahdu hetkessä. Joskus se saattaa vaatia pitkänkin ajan, monia yrityksiä ja kokeiluja ennen kuin juuri sinulle toimiva keino löytyy. Parhaan tuloksen saat, jos pystyt suhtautumaan tähän matkaan uteliaasti ja kärsivällisesti. Eli juuri päinvastoin, mitä dieettikulttuuri on meille opettanut.

Tulen seuraavaksi jakamaan sinulle keinon, mitä käytän Mielipuuhissa-valmennuksessa omien valmennettavieni kanssa ensimmäisellä tapaamiskerralla, jonka aikana asetetaan valmennukselle yhdessä selkeät tavoitteet. Kun haluat lisätä arkeesi kestäviä hyvinvointitekoja, pohdi aivan ensimmäiseksi oletko valmis tekemään muutoksen toimintatapoihisi. Sillä yllättävän monesti koko homma kaatuu siihen, että ihminen ei olekaan valmis luopumaan tai edes joustamaan sellaisista tavoista ja tottumuksista, jotka ovat hyvinvoinnin edistämisen esteenä. Jos koet aidosti olevasi valmis tekemään muutoksen:

  • Listaa itsellesi ylös kolme tärkeintä tavoitettasi hyvinvointia koskien. Nämä tavoitteet voivat olla esimerkiksi: haluan laihtua kymmenen kiloa, haluan nukkua vähintään seitsemän tuntia joka yö, haluan aloittaa liikuntaharrastuksen tai haluan opetella syömään säännöllisesti vähintään neljä kertaa päivässä. Pyri tekemään tavoitteistasi mahdollisimman konkreettisia ja huolehdi, että
  • Tämän jälkeen valitse näistä kolmesta tavoitteesta alkuun yksi, jota lähdet edistämään aktiivisesti.
  • Lähde sen jälkeen miettimään, millaisia tekoja tämän tavoitteen saavuttaminen sinulta vaatisi. Nämä teot voivat olla esimerkiksi: en enää korvaa herkuilla aterioita, menen iltaisin 30 min aikaisemmin sänkyyn, kartoitan oman kotikaupunkini harrastusvaihtoehdot tai harjoittelen ottamaan eväät päivittäin mukaan töihin. Tarvittaessa pilko teot vielä pienempiin osiin, esimerkiksi näin: 1. kartoitan oman kotikaupunkini harrastusvaihtoehdot, 2. selvitän, miten niihin pääsee tutustumaan ja 3. sovin kalenteriini päivän, jolloin menen kokeilemaan harrastusta.
  • Kerro tavoitteestasi jollekin läheisellesi. Tavoitteen ääneen kertominen auttaa sinua sen edistämisessä ja mieltäsi sen prosessoinnissa.
  • Aseta itsellesi jonkinlainen aikaraja, jossa haluat saavuttaa tavoitteesi.
  • Fokusoi ja harjoittele priorisoimaan aikaa ja energiaa näiden tekojen edistämiseen. Käytä tässä sinulle parhaiten toimivia keinoja: muistutuksia, to do-listoja, ystävän tai kumppanin apua ja tukea.
  • Toista näitä tekoja niin kauan, kunnes tavoite on saavutettu.

Yllä olevia vinkkejä voi tottakai soveltaa myös muihin kuin hyvinvoinnin edistämiseen liittyviin tavoitteisiin. Tavoitteen saavuttamisessa ja muutoksen tekemisessä hyvin oleellista on, että tavoite on sinulle tärkeä, sinua sisäisesti motivoiva ja innostava sekä riittävän konkreettinen ja realistinen. Tällöin siihen on helpompaa sitoutua myös silloin, kun arki on ajoittain stressaavaa.

Joskus selkeistä toimintavaiheista huolimatta muutoksen tekeminen omin voimin voi tuntua liian vaikealta ja raskaalta. Tähän on yleensä syynä liian epärealistiset tavoitteet, puutteelliset voimavarat ja/tai vaikeus hallita ja priorisoida omaa ajankäyttöä. Tällöin voi olla hyödyllistä lähteä toteuttamaan muutoksia valmentajan avulla, jolloin saat vahvempaa tukea ja työkaluja muutoksen tekemisen tueksi. Klikkaamalla tästä voit varata itsellesi ilmaisen 30 min konsultaation, jolloin pääset yhdessä kanssani keskustelemaan siitä, miten minä voisin olla sinun hyvinvointimatkallasi ja muutosten opettelun tekemisen tukena.

Facebook
Instagram