Avainsana: ruuhkavuodet

Julkaistu

Mitä hyötyä on kehoyhteyden vahvistamisesta ja vinkit sen vahvistamiseen

Stressi ja kuormittava arki aikaansaavat herkästi sellaisen tilan, jossa suoritamme mielen sisäisiä vaatimuksia, täytämme muiden ihmisten tarpeita ja rastitamme to do -listalta kohtia toisensa jälkeen. Tällaiselle tilalle on olemassa monenlaisia tunnistettavia termejä, kuten ruuhkavuodet tai arjen oravanpyörä. Pitkään ja liian kuormittavana jatkuessaan ne voivat herkästi johtaa korkean toimintakyvyn ahdistukseen, masennukseen tai uupumukseen saakka. Yhteistä näille kaikille on, että yhteys omaan kehoon ja sen tarpeisiin on hämärtynyt. Tällöin elämme kovin irrallaan omasta kehostamme emmekä enää välttämättä osaa tunnistaa tai kunnioittaa sen viestejä, vaan yksinkertaisesti sivuutamme ne tyystin.

Syitä kehon viestien sivuuttamiselle voi olla monenlaisia. Monesti suorittamiseen taipuvaisille ihmisille tyypillinen tapa toimia on painaa eteenpäin huolimatta siitä, jaksaisiko keho ottaa enää yhtäkään askelta. Kehoyhteyden menettäminen ei myöskään tapahdu hetkessä, vaan irtautuminen tapahtuu monesti useiden vuosien toiminnan seurauksena. Kun kehoyhteyttä halutaan palauttaa ja vahvistaa, vaaditaan tähänkin prosessiin aikaa, lempeyttä ja rutkasti toistoja.

Kehoyhteydestä puhuttaessa ei voida olla puhumatta samaan hengenvetoon kehon ja mielen yhteydestä. Ihmiskeho on siitä uskomaton kokonaisuus, että keho ja mieli toimivat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Käytännössä tämä näkyy siten, että kun mieleemme hiipii erilaisia ajatuksia, ne nostattavat meissä erilaisia tunteita ja tunteet taas näkyvät kehossamme erilaisina reaktioina. Hyvänä esimerkkinä voisi toimia tällainen monille hyvin tyypillinen ajatus: ”olen lihava”. Tällainen ajatus nostattaa meissä herkästi ahdistuksen, surun, häpeän tai inhon tunteita. Nämä tunteet tuntuvat kehossa: rintakehää voi puristaa, vatsa olla kipeä, kurkussa voi tuntua palan tunne, kädet voivat puristua nyrkkiin tai lihakset eri puolella kehoa jännittyä.

Kun yhteys omaan kehoon on kadoksissa, on meidän kovin vaikeaa kuunnella kehomme perustarpeita: nälkää, janoa, levon ja unen tarvetta, vessahätää, liikkeen tarvetta, hoivan tai läheisyyden kaipuuta. Ja kuten ehkä jo tässä kohtaa arvaat, näiden perustarpeiden kuuntelemisella ja niihin vastaamisella on merkittävä yhteys hyvinvointiimme, jaksamiseemme, työkykyymme, ihmissuhteisiimme ja erilaisten sairauksien kehittymiseen eli terveyteemme. Tämän vuoksi on yksinkertaisesti viisasta olla kiinnostunut siitä, mitä kehosi erilaiset viestit oikeastaan tarkoittavat ja miten niihin voisi paremmin opetella vastaamaan.

Muutaman yksinkertaisen harjoituksen avulla pääset kehoyhteyden vahvistamisessa hyvään alkuun:

  • Pohdi, miltä nälkä ja jano tuntuvat kehossasi. Jos et tunnista kovin hyvin nälkää ja janoa, mieti miten ne heijastuvat toimintakykyysi. Kärsitkö esimerkiksi keskittymisvaikeuksista, aivosumusta, työmuistin heikkoudesta, aikaansaamattomuudesta, vetämättömästä olosta tai heikotuksesta?
  • Pyri vastaamaan nälkään ja janoon mahdollisimman nopeasti lykkäämättä niitä tuonnemmaksi. Sama koskee vessahätää: käy vessassa heti, kun koet sille oikeasti tarvetta.
  • Pohdi, miten liikkeen ja levon tarve heijastelevat kehoosi. Näkyykö esimerkiksi liikkeen tarve vireystason laskuna, levottomana olona, asennon vaihtamisen tarpeena tai vaikeutena istua aloillaan?
  • Tarkkaile säännöllisesti sydämen sykettä ja hengitystäsi. Onko hengityksesi pinnallista ja nopeaa vai rauhallista ja syvää? Mistä ne kertovat sinulle?
  • Skannaa kehoasi säännöllisesti: miltä eri kehon osissa tuntuu? Ovatko hartiasi jännittyneet, särkeekö päätä, tuntuuko jossakin kipua tai särkyä? Huomioi myös sellaiset kehon osat, joissa olo tuntuu hyvältä tai mukavalta. Voisitko esimerkiksi hengittämisen avulla siirtää tätä hyvää tunnetta myös muualle kehoon?

Kehosi on äärimmäisen viisas. Se tietää, mitä se tarvitsisi toimiakseen kunnolla ja voidakseen hyvin. Vaalimalla kehoasi ja yhteyttä siihen pidät huolta arvokkaimmasta ja pitkäaikaisemmasta elämänkumppanistasi – sinusta itsestäsi. <3

Julkaistu

Hyvinvoiva äiti = hyvinvoiva lapsi, perhe ja parisuhde

Tänä äitienpäivänä haluan kaiken juhlahumun keskellä avata hieman ajatuksiani äitiydestä, vanhemmuudesta ja hyvinvoinnista. Sillä riittävä hyvinvoinnin tila on mielestäni edellytys sille, että äitiydestä ja vanhemmuudesta selviää ylipäätään jollain tavalla ”järjissään”. Lisäksi sellaiseen äitiin, joka haluaa voida hyvin ja pyrkii aktiivisesti edistämään omaa hyvinvointiaan, liitetään usein ajatuksia itsekkyydestä tai huonosta vanhemmuudesta. Tämä aiheuttaa ainakin allekirjoittaneessa kovasti kuohuntaa, minkä vuoksi koen tärkeänä avata aiheen tiimoilta keskustelua. Tämän vuoksi haluan ensi kertaa jättää blogin kommenttiosion auki. Sana on vapaa ja vaihdan kanssasi mieluusti ajatuksia. <3

Ennen kuin minusta tuli äiti ajattelin omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtimisen olevan itsestään selvyys, jota pyrkisin edistämään kaikin tavoin, vaikka vauva taloon syntyykin. Näin jälkikäteen ajateltuna ajatus on ollut inhimillinen, mutta aivan uskomattoman naiivi. Sillä enhän minä millään muotoa voinut ymmärtää sitä järisyttävää kokonaisvaltaista muutosta, mitä vauvan syntymä aikaansaa itsessä, parisuhteessa ja ylipäätään koko arjessa. En myöskään kyennyt millään muotoa oikeasti valmistautumaan siihen, mitä arki vain sylissä, rinnalla, liikkuvissa vaunuissa tai kantoliinassa nukkuvan vauvan kanssa on. Tai sitä, miten vauva rauhoittuisi vain syliin ja rinnalle eikä huolisikaan tuttia tai tuttipulloa. Tai siihen, että vauva ei suostuisikaan nukkumaan pinnasängyssä, vaan haluaisi myös viettää yöt minussa kiinni.

Kukaan vanhempi ei voi etukäteen tietää, millainen vauva perheeseen on syntymässä. Joskus vauva on aikuisten kuvaamana ”helppo” ja tyytyväinen, jolloin uudenlainen arki ei välttämättä kuormita vanhempia kuin satunnaisesti. Omalla kohdallani uusi arki oli yhtä aikaa ihanaa, onnellista ja rakkauden täyteistä, mutta myös aikamoinen shokki ajoittain kovin itkuisen ja minussa iholla kiinni viihtyvän vauvan kanssa. Ja kun tilanne ei helpottanut viikoissa tai parissa kuukaudessakaan, olo oli ajoittain lähes epätoivoinen. Minulla oli olo, että jouduin luopumaan itsestäni, omista tarpeistani ja toiveistani uudenlaista arkea ja vanhemmuutta koskien. Olin, elin ja hengitin elämää hetkellisesti vain äitiyden roolista käsin kovin tarvitsevalle vauvalleni ja tilanne täytyi vain jollain tapaa pystyä hyväksymään.

Tällaisessa tilanteessa on kovin masentavaa ryhtyä vertailemaan omaa vauva-arkea jonkun toisen vauva-arjen kanssa. Ja vaikka kuinka ymmärtäisi vertailun olevan turhaa ja tarpeetonta, sitä tekee siitä huolimatta. Äitiyteen liittyy nimittäin myös aivan valtaisan hormonimyrsykyn lisäksi sellainen tunteiden kirjo, johon valmistautuminen etukäteen lienee kohtuullisen mahdotonta. Nämä tunteet voivat yhden tunnin sisään risteillä tyytyväisyydestä ja ilon ja onnen kyyneleistä suruun, murheisiin, kiukkuun ja ahdistukseen – ja aivan kaikkeen tältä väliltä.

Kun sitten tällaiseen elämäntilanteeseen ja edellä kuvatun kaltaiseen vauva-arkeen joku kysyy: ”Ai miten niin et ehdi kokata kaikkea itse tai jaksa treenata?” liikutaan hyvin herkällä maaperällä. Tällöin somen kuvavirta treenaavista pienten vauvojen äideistä, täydellisen hyvin palautuneista vartaloista, siististä kodista, tyytyväisistä vauvoista, huolitellusta ulkonäöstä tai omin kätösin valmistetuista vauvan soseista eivät useinkaan inspiroi, vaan päin vastoin ahdistavat ja masentavat.

Mutta etenkin tällaisen vauva-arjen keskellä (puhumattakaan niistä kuuluisista ruuhkavuosista) olisi erityisen tärkeää sallia itselleen aikaa irti vauvasta, aikaa syödä rauhassa ja riittävästi, aikaa käydä rauhassa suihkussa ja laittautua, aikaa nähdä välillä myös ystäviä ja aikaa liikkua siten kuin mieli ja keho juuri sillä hetkellä kaipaavat ja tarvitsevat. Tärkeää olisi oivaltaa, että sinun hyvinvoivan äitiyden ei tarvitse näyttää samalta kuin kaverin tai sometutun. Omaa hyvinvointia voi ja pitää edistää myös raskaan vauva- ja pikkulapsiarjen keskellä säännöllisesti, mutta sen voi tehdä itselle ja omaan arkeen sopivin keinoin ja tavoin.

Haluan jakaa sinulle, joka olet ehkä samankaltaisessa elämäntilanteessa, omat vinkkini siihen, miten omaa hyvinvointia voi lempein keinoin edistää, vaikka arki oman vauvan tai lapsen kanssa olisi kovin intensiivistä. Jaathan matalalla kynnyksellä myös omia vinkkejäsi kommentteihin! <3

  • Lakkaa vertailemasta omaa äitiyttäsi, valintojasi, päätöksiäsi, tapojasi ja arkeasi toisen äidin omiin. Sinä olet itsesi ja oman lapsesi paras asiantuntija. Luota vaistoihisi ja tee rohkeasti valintoja, jotka tuntuvat sinusta oikeilta.
  • Hyvän äidin tai hyvinvoivan vauvan mittari ei ole täysimetys, tutittomuus, luomuruoka, itse tehdyt soseet, vauva nukkui heräämättä pinnasängyssä -yöt tai vauvan yllä olevat merkkivaatteet.
  • Mitä enemmän kykenet suhtautumaan päiviisi go with the flow -mantralla, sitä vähemmän kohtaat pettymyksiä, jos omat odotukset tai tavoitteet eivät syystä tai toisesta täyttyisikään.
  • Opettele myös toteuttamaan asioita enemmän go with the flow -asenteella. Jos lapsi nukkuukin hyvin, älä jää odottelemaan heräämistä, vaan käy sillä aikaa suihkussa, siivoa, syö, katso Netflixiä, venyttele, jumppaa, meikkaa, soita ystävälle. Lapsi kyllä ilmoittaa ollessaan hereillä. Itse olen tuhlannut lukemattoman määrän omaa aikaani siihen, että olen vakaasti uskonut vauvan heräävän ihan näillä näppäimillä ja jäänyt odottelemaan sitä ajatellen ”en kuitenkaan ehdi aloittaa/tehdä mitään”. Ja voi miten paljon asioita olisin näinä hetkinä saanut tehtyä tai ihan vain oltua rauhassa sohvalla!
  • Ota päiväunet yhtä aikaa lapsen kanssa. Hyvin nukkuneena jaksat paremmin ja olet vähemmän itkuisempi.
  • Pyri varaamaan kaappeihin helppoja, mutta terveellisiä ja riittävän energiapitoisia välipaloja ja ruokia. Itselle toimivat äitiyslomalla hyvin erilaiset puurot, leipä, pähkinät, karjalanpiirakka, riisikakut, välipala- ja proteiinipatukat, jogurtit ja rahkat, marjat ja hedelmät. Lounaaksi voi syödä hyvin vaikkapa valmisruokaa – paljon parempi kuin jättää syömättä ruoka kokonaan kiireen tai ajanpuutteen vuoksi.
  • Syö silloin kun on nälkä. Jos imetä (ja vaikka et imettäisikään), kulutat valtavan määrän energiaa. Uskalla syödä riittävästi.
  • Vaunulenkit tai kehon liikuttaminen muilla itselle mieluisilla tavoilla tukevat synnytyksestä palautumista, omaa jaksamista, mielen hyvinvointia ja helpottavat mahdollista palautumiseen liittyvää kehoahdistusta, sillä saat kehoasi liikuttamalla kokemuksia siitä, mihin kehosi pystyy sen sijaan, miltä se tällä hetkellä näyttää.
  • Pyydä rohkeasti apua silloin, kun oikeasti tarvitset tai vain kaipaat sitä. Sinun ei tarvitse pärjätä ja selviytyä kaikesta yksin. Mikäli puoliso tai isovanhemmat eivät ole läsnä tai syystä tai toisesta apuna riittävästi, apua voi hakea ilmaiseksi/hyvin pienellä budjetilla mm. oman kotikaupungin seurakunnan tai MLL:n lastenhoitoavun kautta.

Lähes kaikesta tähän blogitekstiin liittyvästä voisi kirjoittaa melkeinpä oman postauksen, niin paljon olisi itsellä aiheeseen liittyen vielä ajatuksia ja sanottavaa! Mutta tähän on tällä erää hyvä lopettaa. Nyt haluan toivottaa ihanaa ja ennen kaikkea hyvinvoivaa äitienpäivää jokaiselle äidille, isoäidille, äitipuolelle, sijaisäidille, vara-äidille, äidiksi tulevalle, äidiksi itsensä kokevalle ja jokaiselle äidiksi haluavalle! Muistathan, että sinulla on oikeus huolehtia itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi, eikä se tee sinusta itsekästä tai huonoa vanhempaa. Päinvastoin: hyvinvoiva äiti tarkoittaa hyvinvoivaa lasta, perhettä ja parisuhdetta!

Julkaistu

Ruuhkavuodet ja hyvinvoiva vanhempi – mahdoton kombo?

Muistelen yhä hieman häveten sitä, miten aikaa ennen lapsia ruuhkavuosista ajattelin. Että lapset ovat vain tekosyy olla huolehtimatta itsestään tai parisuhteestaan kunnolla. Että lapset menevät siinä muun elämän ja arjen ohessa eikä minkään tarvitse muuttua. Että aikaa riittää kyllä yllin kyllin itselle, harrastuksille ja parisuhteesta huolehtimiselle. Ideaalitilanteessa ja joillain perheillä näin onkin.

Mutta voi miten tietämätön minä silloin olinkaan! Sillä kyllähän se arki mullistui jo ensimmäisen lapsen myötä. Etenkin vauvavuoden ajan olin, elin ja hengitin äitiyttä. Uppouduin siihen ja esikoiseeni niin, että lähes unohdin matkalla itseni. Elämä helpottui ja arki tasaantui toki sen jälkeen, kun palasin töihin. Yhtäkkiä olin jälleen paljon muuta kuin äiti – olin työntekijä, ystävä, kollega ja ihan vain Sanna. Viikot ja kuukaudet hujahtivat töihin palaamisen jälkeen käsittämätöntä vauhtia, sillä halusin viettää kaiken ajan työpäivän jälkeen lapsen kanssa. Kun sitten aloin odottaa toista lasta, jo raskausaika hujahti ohi aivan käsittämättömän nopeasti. Sillä työpäivien jälkeen kotona odotti pieni ihminen, joka kaipasi aikaa ja huomiota.

Vaikka olen aina halunnut olla äiti, pääsi vanhemmuus ja sen kokonaisvaltaisuus yllättämään. Kun lapsia on useampi, läsnä on lähes päivittäin riittämättömyyden tunne. Kun molemmat lapset tarvitsevat äitiä, puoliso tarvitsee kumppania, koti tarvitsee hoitamista, työt odottavat tekijäänsä ja ystävät kaipaavat kuuntelevaa korvaa, alkaa ruuhkavuosien merkitys kaikissa sävyissään aueta. Enää ei naurata. Enää en suhtaudu ruuhkavuosiin vähättelevästi.

Olit sitten vanhempi tai et, mutta ETENKIN jos olet vanhempi, haluan painottaa sinulle tätä: jos jatkuvasti ignooraat omia tarpeitasi, suoritat arkea ja miellytät muita, on kovin vaikeaa voida itse hyvin. Laittamalla omat tarpeesi viimeiseksi tai hautaamalla ne pahimmassa tapauksessa kokonaan, kaasutat kovaa vauhtia kohti väsähtämistä, kyynistymistä, ahdistusta tai jopa uupumusta. Sinun on oleellisen tärkeää muistaa, että:

  • sinun tarpeillasi on väliä yhtä paljon kuin kaikkien muidenkin tarpeilla
  • sinun ei tarvitse ansaita itsellesi hyviä asioita
  • olet oikeutettu omaan aikaan, lepoon ja omiin harrastuksiin huolimatta perhe-, työ- ja parisuhdetilanteestasi
  • mitä enemmän kiirettä ja stressiä arjessasi on, sitä tärkeämpää sinun on priorisoida kaikki edellä lueteltu!

Toisen lapsen syntymän jälkeen aloin toden teolla ymmärtää, että minä tarvitsen säännöllisesti omaa aikaa, jotta jaksan olla äiti. Eikä se tee minusta yhtään sen huonompaa vanhempaa – päin vastoin. Siispä istahdimme mieheni kanssa alas miettimään, miten arjen liikkuvat osaset saataisiin järjesteltyä niin, että molemmille mahdollistuisi riittävästi omaa aikaa perheen yhteisten menojen lisäksi.

  • Jaoimme lasten hoitoon viemiset ja hakemiset niin, että kumpikaan ei ole arjessa kokonaan vastuussa vain viemisistä tai vain hakemisista. Tällöin molemmat saavat viikkoon myös sellaisia aamuja, kun saa aamulla rauhassa huolehtia vain itsensä töihin ja toisaalta aikaa tehdä tarvittaessa hieman pidempiä työpäiviä, mikä helpottaa työstressiä huomattavasti.
  • Jaoimme myös lasten iltanukutukset vuoroihin. Joka toinen ilta on toisen vanhemman vapaa-ilta tehdä omia juttuja, nähdä ystäviä tai vain makoilla sohvalla Netflixin parissa.
  • Käymme harrastuksissa/liikkumassa vuoropäivinä. Esikoisen harrastuksiin viemiset olemme myös jakaneet ja odotteluaikaa hyödynnämme joko kaupassa käymiseen tai palauttaviin kävelylenkkeihin.
  • Joka kuukausi jätämme vähintään yhden viikonlopun vapaaksi vain meidän perheelle. Tällöin voimme tehdä asioita yhdessä eikä kummallakaan vanhemmalla ole omia menoja.
  • Jos toisella on tiedossa jokin erityinen meno, tapahtuma, keikka tai muu tilaisuus, toinen voi joustaa ja vapaa-iltoja vaihdetaan päikseen.

Ja lopuksi: jotta jaksat raskasta arkea, sinä tarvitset velvollisuuksien lisäksi myös joutenoloa. Ja tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, oletko vanhempi vai et. Mutta selvää on, että mikäli priorisoit säännöllisesti myös itseäsi ja kunnioitat omia tarpeitasi, jaksat takuuvarmasti olla parempi vanhempi, kumppani ja ystävä!

Julkaistu

ALKU

Tuntuu aika jännittävältä kirjoittaa näitä sanoja ja todeta, että tässä tämä nyt on – blogini ensimmäinen teksti! Haluan ihan ensimmäiseksi kertoa hieman itsestäni ja siitä, mitä Mielipuuhissa-blogin on tarkoitus sinulle tästä hetkestä eteenpäin tarjota.

Täältä Blogin ja sivuston takaa löytyy Sanna, 31-vuotias nainen, äiti ja vaimo. Harrastuksia on elämässäni ollut joskus useita, kuten musiikkia, piirtämistä ja valokuvausta. Lasten myötä kaikki ”ylimääräinen” on jäänyt odottamaan parempia aikoja. Kiireisen elämäntilanteeni vuoksi viikoittaisesta liikunnasta kuntosalilla ja tanssitunneilla on muodostunut minulle se ainoa säännöllinen harrastus. Rakastan aamupaloja (hotelliaamupalat parasta!), ylipäätään hitaita aamuja, metsässä samoilua, kirjoittamista, lukemista, merta, hyvää kahvia, hyvää ruokaa, ajanviettoa ystävien kanssa, musiikin kuuntelua sekä elämässä ylipäätään spontaaneja juttuja ja rutiineja sopivassa suhteessa.

Nykyisin haluan huolehtia hyvinvoinnistani ja samalla nauttia elämästä. Joskus oli aika, jolloin hyvinvointi oli mulle tosi ehdotonta ja rajoittavaa. Se oli joko-tai. Nykyään hyvinvointi tarkoittaa ennemmin sekä-että. Voin syödä salaattia ja suklaakakkua. Voin juoda smoothieta ja viiniä. Voin hikoilla kuntosalilla ja tanssilattialla yökerhossa. Mikään näistä ei sulje toisiaan pois tai edusta mulle puhtaasti terveellisyyttä tai epäterveellisyyttä!

Olen löytänyt itseni siitä porukasta, joka kriisiytyy ikääntymisestä ja haluaa ottaa elämästä mahdollisimman paljon irti: nähdä, elää, tuntea, kokea. Kun omat kolmikymppiset kolkutteli ovella, kävin läpi melkoisen mylläkän sen suhteen kuka oikein olen ja mitä elämältä haluan. Kuopukseni oli tuolloin vasta 4kk ikäinen.

Hyvinvointi ja sen eri teemat ovat olleet minulle tärkeitä pitkään. Kun silmiini osui hyvinvointivalmentajan koulutuskokonaisuus, en miettinyt asiaa kovin kauaa. No, rehellisesti sanottuna päätöstä saattoi vauhdittaa myös jonkinlainen hormonicocktail. Oli niin tai näin, päätös oli ehdottomasti oikea. Koulutuksen jälkeen minulla oli valtava halu ja palo luoda lempeä ja yksilön kokonaisvaltaisesti huomioiva valmennuskokonaisuus ja tästä Mielipuuhissa sai alkunsa.

Mutta, kerron valmennuksestani lisää hieman myöhemmin. Tietoa löytyy myös kotisivuiltani www.mielipuuhissa.com. Löydät minut myös sosiaalisesta mediasta: Instagramista @mielipuuhissa ja Facebookista nimellä Mielipuuhissa – Hyvinvointivalmennus.

Mielipuuhissa-blogista pääset jatkossa lukemaan tekstejä monipuolisesti hyvinvoinnin eri teemoista, kuten mielen ja kehon hyvinvoinnista, tasapainoisesta syömisestä ja liikkumisesta, itsetunnosta, kehosuhteesta sekä arjen hallinnasta ja palautumisesta. 

Kerron täällä sekä omia kokemuksiani että jaan oivalluksia matkaltani, mutta yhtä lailla annan vinkkejä sinulle sovellettavaksi omaan arkeen. Toipuvana miellyttäjä-suorittajana myös elämästä nauttiminen, höllääminen ja itseen myötätuntoisesti suhtautuminen ovat teemoina vakituisessa käsittelyssä. Ruuhkavuosivuodatuksilta et myöskään todennäköisesti tule täysin välttymään. Toivon koko sydämestäni, että blogini voisi antaa sinulle tietoa, inspiraatiota, vertaistukea ja oivalluksia – niin itsestäsi, hyvinvoinnistasi kuin omasta arjestasi. 

Ihanaa, kun olet täällä!

Facebook
Instagram