Herkkä vai erityisen herkkä?

Olen jo jonkin aikaa halunnut kirjoittaa tästä aiheesta. Suurin syy tähän on se, että oivalsin jokin aikaa sitten omaavani itsessäni paljon erityisherkän ihmisen piirteitä ja tämä jollain tavalla räjäytti koko tajuntani. Olen koko elämäni ajan kuvaillut itseäni sanoilla ”kiltti, herkkä ja empaattinen”. Olen aina tiennyt ja tunnistanut itsessäni olevaa herkkyyttä. Se on näkynyt omassa elämässäni etenkin isojen tunteiden (niin hyvien kuin huonojen) läsnäolona. Ja kun tunnen, tunnen isosti. Olen aina ollut herkkä aistimaan toisten ihmisten tunteita ja mukautumaan niihin, jopa ennakoimaan niitä. Saan herkästi itseni asettumaan samaan mielentilaan toisen kanssa ja eläydyn muutenkin vahvasti muiden tunteisiin.

Tämä eläytymiskyky käsittää myös monia muita elämän osa-alueita, kuten kulttuuria, musiikkia ja taidetta. Kosketun, liikutun ja itken herkästi esimerkiksi elokuvissa, konserteissa tai erilaisten näytösten aikana. Vaikka olen yltiösosiaalinen luonne enkä koe kuormittuvani sosiaalisista tilanteista, olen ollut usein ympäristöissä, joiden aistiärsykkeet ovat saaneet minut sietämättömän ahdistuksen valtaan. Tällaisia ovat esimerkiksi liian ahtaat, kuumat ja meluisat paikat, kuten ihmismassan keskellä ahtaassa tilassa keikan kuunteleminen. Näistä kokemuksista moni on päätynyt paniikkikohtaukseen ja poistumiseen tilanteesta. Moni aistimus ylipäätään on itselle liikaa silloin, kun olen väsynyt tai stressaantunut. Olen aina aistinut isosti ja vahvasti.

Kuvalähde: Brighter Spaces -artikkelista

Mitä erityisherkkyys siis on? Erityisherkkä ihminen havainnoi ympäristöään herkästi ja käsittelee tietoa syvällisesti. Erityisherkän mieli pohtii havaintoja monesta näkökulmasta ja yhdistää niitä aikaisempaan tietotaitoon yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Erityisherkkä ihminen kuormittuu liiallisista aistimuksista tai samanaikaisista tapahtumista. Osin tähän voi vaikuttaa erityisherkällä oleva kyky aistia, liikuttua, eläytyä ja tuntea syvästi ja voimakkaasti. Erityisherkällä ihmisellä ei ole muita ihmisiä paremmat tai herkemmät aistit, hänen hermostonsa on vain virittynyt aistimaan herkemmin. Erityisherkkyys ei ole diagnoosi, vamma, häiriö tai sairaus, vaan pikemminkin ihmisessä oleva ominaisuus, persoonallisuuden piirre. (Lähde: erityisherkat.fi).

Mikäli tunnistat itsessäsi erityisherkän piirteitä, voit halutessasi tehdä lyhyen, englanninkielisen testin täällä. Tein testin itsekin ja sain tulokseksi 22 pistettä. Testin mukaan >14 pistettä kertoo suuresta todennäköisyydestä sille, että olet erityisherkkä ihminen. Mikään testi ei tokikaan voi antaa kiistatonta tulosta etenkään kun perusteena on itsearviointi. Mutta ymmärrystä ja sanoja omalle reagoinnille ja sisäiselle maailmalle se aivan varmasti tarjoaa.

Jollain tavalla oloni on tämän erityisherkkyyden havaitsemisen ja toteamisen jälkeen kumman rauhallinen. Olen aina hävennyt ja nolostellut sitä, että olen niin hemmetin herkkä. Kun aina se itku tulee siellä, missä ei tarvitsisi tulla (kuten vaikkapa vakuutusyhtiö If:in mainoksissa taannoin). Olen pohtinut lukemattomia kertoja, miksi reagoin tilanteisiin, tunteisiin ja aistimuksiin niin vahvasti. Miksi kaiken pitää tuntua niin valtavan isosti. Nyt sain ikään kuin enemmän ymmärrystä ja sanoja sille, miksi tunnen niin kuin tunnen, miksi olen tällainen kuin olen. Ja että ennen kaikkea kaikki tämä on normaalia ja koskettaa monia muitakin ihmisiä – arviolta noin joka viidettä suomalaista (lähde: erityisherkat.fi).

Minulle erityisherkkyys on haasteidensa lisäksi aivan valtava voimavara. Väitän, että herkkyyteni ansiosta olen saanut kohdata ja kokea elämässäni paljon sellaista, mistä muuten olisin jäänyt paitsi. Vaikka erityisherkkyys ajoittain kuormittaa, se on myös tekijä, joka tekee minusta minut. Ja tästä en aio tuntea mitään muuta kuin hemmetisti ylpeyttä!

Helpot vinkit unirytmin kääntämiseen loman jälkeen

Hiphei Mielipuuhissa-blogi on täällä taas pitkäksi venähtäneen kesätauon päätteeksi!

Hui kamala miten nopeasti ne kesälomapäivät ovat kiitäneet ohi ja elokuu on jo täällä! Itsellänikin on takana ensimmäinen työviikko loman jäljiltä. Tein jo etukäteen sellaisen päätöksen, että aion nauttia kesästä ja lomasta täysin siemauksin – myös iltaisin. Eli en halunnut lomani aikana murehtia jo etukäteen muuttunutta unirytmiä ja sen korjaamista ennen töiden alkamista. Omalla kohdallani tilanteeseen vaikutti isosti myös se, että mieheni oli jo palannut töihin ennen minua ja lapsia. Olin siis viimeisen lomaviikkoni lasten hoitovastuussa eikä omaa aikaa juuri ollut.

Mitä tästä sitten seurasi? Iltaisin, kun muu perhe oli hipsinyt nukkumaan, alkoi meikäläisen oma aika. Himmensin valot, tein iltapalaa, keitin teetä, käperryin viltin alle ja laitoin Netflixin laulamaan. Olen jäänyt aivan totaalisen koukkuun Outlander-nimiseen sarjaan. Jokainen jakso kestää noin tunnin, mikä tuntui aivan kuin olisi katsonut minielokuvaa. Tempauduin sarjaan mukaan koko sielullani niin, että unohdin ajan kulun aivan tyystin. Katsoin yhden jakson, toisen ja kolmannenkin. Ennen kuin huomasinkaan, saattoi kello olla kaksi yöllä. Ja kun tähän kombinaatioon yhdistetään kuitenkin kohtuullisen aikaiset aamuheräämiset lasten kanssa, oli väsymyksen ja univajeen kierre valmis.

Mutta ai että miten se oli ihanaa! Hiljainen talo, kesäiltojen aistikas tunnelma, oma aika. Vaikka valvolmisella käänsin unirytmini hetkeksi päälaelleen, koen sen olleen täysin sen arvoista, sillä iltojen oma-aika antoi minulle niin paljon henkisiä voimavaroja. Tämä taas auttoi minua jaksamaan raskaan viikon lasten kanssa. Ideaalitilanteessa olisin tietysti saanut omaa aikaa JA hyvät yöunet. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista ja sen vuoksi on välillä osattava luovia ja tehdä kompromisseja. Pitkään jatkuessa tämä ei tietysti olisi ollut järkevää, sillä loppupeleissä univaje vie ilon niistä omistakin hetkistä ja alkaa haitata arkea merkittävästi.

Minä yökkäreissä hiljaisessa kodissa. Ilo taitaa ihan vähän näkyä nassusta, vaikka kuvanlaatu onkin kovin huono 🙂

Uni on siitä jännä aihe, että vaikka jokainen tuntuu tietävän sen merkityksen ja tärkeyden hyvinvoinnilleen, niin kuinka moni oikeasti panostaa laadulliseen ja ylipäätään määrällisesti riittävään uneen? Veikkaan, että loppupeleissä kovin harva. Hyvien yöunien tielle tulee aika usein ihan vain elämä: stressi, oman ajan vähyys tai puute, koukuttuminen ruutuihin tai ylikierroksilla käyvä keho ja mieli, minkä ansiosta nukahtaminen voi olla lähes mahdotonta. Myös hyvällä unihygienialla on merkitystä, mutta jätetään se teema johonkin toiseen kertaan, sillä siitä saisi kirjoitettua kokonaisen blogitekstin verran helposti asiaa!

Mutta lupasin jakaa teille helpot vinkit unirytmin kääntämiseksi, mikäli olet juuri palannut tai palaamassa kesälomilta takaisin työn ääreen ja tunnistat, että unirytmisi on siitä (tai aivan muista syistä) sekaisin. Ennen konkreettisia vinkkejä on hyvä muistaa muutama perusasia. Näitä ovat kehon vireystila, ravinto ja ruutuaika. Mikäli tunnistat olevasi ylivireinen (=levoton, vaikea rentoutua ja rauhoittua) käy alkuillasta pienellä happihypyllä luonnossa tai kokeile tehdä hengitys- tai rentoutusharjoitus. Iltaisin ei kannata jättää ateriaa väliin ja mikäli haluat auttaa kehoasi nukahtamaan paremmin, kannattaa iltapalaan sisällyttää hiilihydraatteja, kuten puuroa, leipää tai mysliä sekä monipuolisesti erilaisia kasviksia, marjoja tai hedelmiä. Ja lopuksi: puhelin kannattaa jättää kokonaan sängystä pois ja vältellä somen päätöntä selailua vähintään tunti ennen nukkumaan menoa. Pieni asia, jolla on uskomattoman iso vaikutus kehon vireystilaan!

Mutta sitten itse vinkkeihin! Ensimmäinen näistä on vinkki, jota ehdottomasti suosittelen kokeilemaan etenkin, jos unirytmi on ollut sekaisin pidempään.

  • Vinkki 1: Aikaista sekä nukkumaan menemisen että heräämisen aikaa tilanteesta riippuen 15-30 minuutilla kerrallaan. Eli jos olet mennyt nukkumaan vaikkapa 02:00 yöllä ja herännyt 09:00 aamulla, mene unille 01:30 ja laita kello herättämään 08:30. Jatka siirtoa niin monta päivää, että olet haluamassasi unirytmissä.
  • Vinkki 2: Pyri tekemään kaikkesi, että rauhoitat ja rentoutat niin kehosi kuin mielesi ennen nukkumaan menoa. Mene noin tuntia aiemmin sänkyyn kuin tavallisesti ja laita herätyskello soimaan aamulle suoraan tavoiteaikaan. Tämän vinkin avulla unirytmi kääntyy nopeammin, mutta todennäköisesti muutama yö kuluu liian vähillä yöunilla ja olo voi sen vuoksi olla tavallista tahmeampi.

Olivatko vinkit sinulle entuudestaan tuttuja? Entä aiotko kokeilla niitä? Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia!

Voimia hurjasti arkeen paluuseen sitten, kun sen aika sinulle koittaa! <3

Treenaa mieli kesäkuntoon!

Toukokuun alku on koittanut ja moni kesäkunnosta haaveileva on todennäköisesti jo useamman kuukauden tehnyt jonkinlaisia peliliikkeitä ruoan ja/tai liikkumisen saralla saavuttaakseen kesäkunnon. Usein kesäkunnolla tavoitellaan pienempää kehon rasvaprosenttia ja suurempaa lihasmassaa ja -erottuvuutta. Moni pyrkii kesäkunnon tavoittelulla myös rantakuntoon. Toisin sanoen näiden kausikuntojen tarkoituksena on pyrkimys näyttää hyvältä mahdollisimman vähäisissä vaatteissa ja minimoida omaan kehoon liittyviä epävarmuustekijöitä ja ahdistusta.

Tässä kohtaa täytyy kuitenkin olla rehellinen: itse en valmentajana edusta tai valmenna kesäkuntoon tähtäävällä otteella laisinkaan. Olen kuullut lukemattomia kertoja hyvin tiukkaa ruokavaliota ja treeniohjelmaa noudattavien suusta lausahduksia siitä, miten juhannukseen lasketaan päiviä ja jopa tunteja, koska sitten saa vihdoin syödä ja juoda. Haaveillaan oluesta ja grillimakkarasta ja jäätelöstä. Puhutaan kaiholla siitä, kuinka sitten ei tarvitse enää kiristellä ja kieltäytyä kaikesta. Ja tässä tämä nurinkurisuus piileekin: pyrkimys terveisiin elintapoihin on ilman muuta hyvä, mutta liika ehdottomuus ja mustavalkoinen ajattelutapa ajaa monet syömään ja kuluttamaan alkoholia kaksin käsin silloin, kun siihen vihdoin antaa itselleen luvan. Usein tästä seuraakin kierre, jossa syksyllä ahdistutaan muuttuneesta kehosta ja pyritään pääsemään kertyneistä kiloista jälleen eroon.

Tällaisella ajattelulla, jossa hyvinvointiin suhtaudutaan kieltävästi, rajoittavasti, kovin mustavalkoisesti ja joko-tai ajatuksin ei edistetä sinun kykyäsi luoda itsellesi ja arkeesi kestäviä ja toimivia tapoja voida hyvin. Sellaisia tapoja, jotka kestävät todellista elämää: iloa, juhlia, arkea, stressiä, väsymystä, työkuormitusta, huolia ja murheita. Sillä vasta silloin, kun sinä opit joustamaan, priorisoimaan ja organisoimaan arkeasi sekä kuuntelemaan paremmin mielesi ja kehosi tarpeita, pystyt edistämään niin mielesi kuin kehosi hyvinvointia myös arjen ja elämän myllerrysten keskellä. Tällöin uutta elämää ja ryhtiliikettä ei tarvitsisi aloittaa aina maanantaisin ja pyhien jälkeen. Kuulostaa ainakin minun korvaan aika mahtavalta, vai mitä tuumaat?

Näistä syistä en yksinkertaisesti suostu enkä halua valmentaa sinua kesäkuntoon. Koska minä haluan, että pysyt tasapainoisessa ja hyvinvoivassa kunnossa vuodenajasta riippumatta. Mutta tästä huolimatta haluan antaa sinulle muutaman vinkin siihen, miten voit välttyä valtamedian dieettiuutisoinnilta ja houkutuksilta tarttua ihmeitä lupaaviin pikadieetteihin. Haluan, että tänä vuonna otat tavoitteeksesi treenata mielesi niin tiukkaan kesäkuntoon, että pystyt vastustamaan kaikkia sellaisia ratkaisuja, jotka eivät tee sinulle hyvää! Ja nämä vinkit tulevat tässä:

  • Sovi itsesi kanssa, että tänä kesänä yksikään ruoka, herkku tai juoma ei ole toista pahempi, kielletympi, terveellisempi tai epäterveellisempi. Pyri siis olemaan arvottamatta ruokaa tai ruoka-aineita millään tavalla.
  • Salli itsesi syödä silloin, kun on nälkä. Mikäli nälkäsignaalisi menevät helteistä sekaisin ja nälän tunne häviää herkästi, pyri silti ylläpitämään tasaista 4-6 aterian syömisrytmiä. Aseta tarvittaessa puhelimeen muistutus tai päätä etukäteen päivääsi sopivat ruoka-ajat.
  • Ylläpidä jonkinlaista liikettä, puuhastelua, liikkumista tai harrastusta myös lomalla. Lomaliikkumisen ei tarvitse olla HIIT-treeni tai kuntosalilla hikoilemista, vaan se voi tarkoittaa vaikkapa ruohon leikkuuta, mattojen pesuja, ulkoleikkejä lasten kanssa tai halkojen hakkuuta mökillä. Kehosi on luotu liikkumaan. Ylläpitämällä arjen hyötyliikuntaa autat kehoasi ylläpitämään mm. normaalia ruoansulatusta ja vireystilaa, mikä taas edesauttaa voimavarojesi säilymistä ja edistää mielen hyvinvointia.
  • Oli kehosi minkä näköinen tai kuntoinen hyvänsä, olet oikeutettu käyttämään juuri sellaisia vaatteita ja uima-asuja kuin haluat. Sinulla on yhtä suuri oikeus oleilla rannalla tai uimahallissa bikineissä tai hihattomassa kesämekossa juhannuksena kuin kenellä tahansa muulla.
  • Anna kaikille kehoille (myös omallesi) kehorauha. Tarkastele, onko sinulla taipumusta mollata tai kritisoida omaa tai toisten kehoa. Puutu negatiiviseen kehopuheeseen ja toisten kehojen arvosteluun. Kukaan ei hyödy siitä, että ringissä puristellaan vatsamakkaraa ja kauhistellaan itsekurin puutetta tai syötyjen ruokien määrää.
  • Mikäli huomaat kehosi tai syötyjen ruokien tai juomien tuottavan ahdistusta ja halua kompensoida niitä jollakin tavalla, pysähdy ahdistuksen tunteen äärelle ennen kuin toimit. Tunnista tunteen taustalla olevat ajatukset ja uskomukset ja erittele niistä syntyvät tunteet. Kyseenalaista näitä ajatuksia ja uskomuksia: pitävätkö ne oikeasti paikkansa? Mielellä on uskomattoman suuri voima saada sinut uskomaan määrän valheellisia ajatuksia. Haasta siis niitä rohkeasti!
  • Suuntaa ajatuksesi ja huomiosi siihen, mihin kaikkeen kehosi pystyy. Mitkä ovat sellaisia asioita, mitä arvostat itsessäsi ja kehossasi? Niiden ei tarvitse liittyä ulkonäköön millään tavalla. Tätä voit ehdottaa myös niille vatsamakkaroita puristeleville ystäville tai sukulaisille. Suuntaa huomiota hyvään.
  • Hoida mieltäsi sinulle sopivin tavoin: kirjoita päiväkirjaa, juttele ystävän kanssa, nauti hyvästä ruoasta tai herkuista, käy kävelyllä luonnossa, kuuntele lempimusiikkia, meditoi tai venyttele, pulahda uimaan luonnonvesiin, sauno, käy elokuvissa, piirrä, maalaa, leivo tai kokkaa. Tee asioita, jotka tuottavat sinulle iloa ja nautintoa!

Näitä vinkkejä aion myös itse toteuttaa tänä kesänä ahkerasti ja todella toivon, että niistä voi olla apua ja iloa myös sinulle. Lähdetään tähän kesään yhdessä vahvemmin mielin!

Mitä pysyvä elämäntapamuutos oikeasti vaatii?

Moni tavoittelee pysyvää muutosta tehdessään omassa arjessa erilaisia tekoja hyvinvointinsa eteen. Usein nämä teot käsittävät konkreettisesti muutoksia ruokavaliossa ja/tai liikunnan määrässä. Jotkut tekevät muutoksia omatoimisesti, mutta useimmat kaipaavat tähän tueksi jonkinlaista dieettiä, valmennusta tai muuta ohjelmaa. Harmillisesti nämä hyvinvointialan tarjoamat menetelmät eivät usein anna tähän sellaisia työkaluja, joilla saataisiin aikaiseksi pysyviä muutoksia.

Poikkeuksia varmasti on, mutta yleisesti ottaen dieettikulttuurin on tarkoituksena tehdä rahaa sillä, että asiakas palaa yhä uudelleen ostamaan uuden valmennuksen. Se, millä asiakas saadaan tähän koukkuun on tarjota valmennus, jota noudattamalla saadaan kyllä aikaiseksi tuloksia, mutta keinot ovat usein sellaisia, ettei niitä pystytä varsinaisen valmennuksen jälkeen kovin kauaa ylläpitämään siellä omassa arjessa. Kun hiljalleen sitten palataan takaisin niihin vanhoihin tapoihin ja tottumuksiin, alkaa oma olo ja keho ahdistaa ja mieli kaivata jälleen uutta valmennusta, johon tarttua. Ja kas – kierre on valmis.

Mikäli toiveenasi on tällä kertaa tehdä oikeasti pysyvä elämäntapamuutos sinulle sopivin keinoin, jatka lukemista. Ennen minkäänlaisen elämäntapamuutoksen tekemistä tulisi pysähtyä aivan aluksi selventämään itselleen vastaus kolmeen kysymykseen: mitä, miksi ja miten.

MITÄ? Usko pois, tämä ei ole ollenkaan niin yksinkertaista kuin voisi aluksi kuvitella! Aivan ensimmäiseksi on hyvä selventää itselleen, mitä itse asiassa haluaa tavoitella, ovatko tavoitteet realistisia ja miten niitä mitataan. Mikäli tavoitteena on saada mahdollisimman nopea, kymmenien kilojen painonpudotus ja mahtua samoihin farkkuihin kuin 10 vuotta sitten, on tavoitetta syytä tarkastella kriittisellä otteella. Onko se järkevä? Onko se oikeasti hyvinvointiani lisäävä? Onko tärkeämpää pudottaa mahdollisimman paljon painoa vai keskittyä lisäämään omaa psyykkistä hyvinvointia ja voimavaroja? Onko onnistumisen mittarina vain paino tai sentit vai onko yhtä hyvä onnistumisen mittari esimerkiksi vähemmän stressaantunut ja ahdistunut mieli tai lisääntynyt yöuni?

MIKSI? Ennen elämäntapamuutoksen (eli pysyvien, hyvinvointiasi lisäävien tekojen) tekemistä sinun täytyy löytää oikeasti sinua motivoiva syy muutoksen tekemiselle. Näiden syiden tulee olla henkilökohtaisia. Elämäntapamuutosta ei tehdä kestävästi siksi, että kumppanisi toivoo sinun laihduttavan tai koet kehosi olevan vääränlainen yhteiskunnallisten normien vuoksi. Tällöin syy muutokselle ei lähde sinun omista tarpeista ja toiveista, vaan ympäröivän yhteiskunnan ja muiden ihmisten. Kirjaa siis itsellesi selkeät tavoitteet siitä, mitä haluat saavuttaa elämäntapamuutoksella. Tällainen syy voisi esimerkiksi olla: haluan pysyä terveenä ja aktiivisena, jotta pystyn eläkkeellä matkustelemaan, haluan pystyä leikkimään ja temmeltämään lasten kanssa tai haluan kävellä portaat hengästymättä hikeen saakka.

Nämä omat, henkilökohtaiset syyt ja niistä muodostetut tavoitteet toimivat myös kannustajinasi silloin, kun elämäntapamuutoksen tielle tulee arki: huonosti nukutut yöt, stressi, kiire ja väsymys. Palaamalla omiin miksi-tekijöihin autat itseäsi jaksamaan vaikeiden aikojen yli.

MITEN? Muutosten tekeminen vaatii aina aikaa, arjen hallintaa, voimavaroja sekä kykyä priorisoida ja johtaa itseä. Nämä kaikki ovat elementtejä, jotka on oltava kunnossa, jotta sinulle ja arkeen muodostuu ylipäätään jonkinlainen pohja muutoksen tekemiselle. Voimavarat voivat toki olla vähissä ennen muutoksen tekemistä, mutta ne usein lisääntyvät hyvinvoinnin kokonaisvaltaisen kohenemisen myötä lähes itsestään. Selkeällä suunnittelulla vähennät stressiä, selkeytät omaa toimintaasi ja annat itsellesi muutenkin paremmat mahdollisuudet saavuttaa asetetut tavoitteet. Hyvä ensimmäinen askel voisi olla ajankäytön seurannan toteuttaminen. Näin pääset paremmin kartalle siitä, mihin aika vuorokaudessa oikeasti kuluu ja mihin sitä todellisuudessa haluaisit käyttää.

Näihin kysymyksiin vastaamalla annat itsellesi jo huikean paljon paremmat lähtökohdat pysyvän elämäntapamuutoksen toteuttamiseen. Millainen tahansa muutos arkeen tulisi aina tehdä sinun ITSESI takia. Jos olet aiemmin yrittänyt tehdä pysyviä muutoksia siinä onnistumatta, todennäköisesti jokin yllä olevista kohdista ei vain ole läpikäyty tarpeen vaatimalla tavalla tai olet yrittänyt muuttaa liikaa asioita kerralla sellaisin tavoin, jotka eivät ole sopineet juuri sinulle ja sinun arkeesi.

Ja se ei ole katastrofi. Sinua ei ole tuomittu epäonnistumaan. Sinussa ei ole vikaa.

Muistuta itseäsi tänään siitä, että olet kaiken hyvän arvoinen. Ja jos haluat, istahda alas ja vastaa itsellesi kysymyksiin: mitä, miksi ja miten?

Facebook
Instagram